Nelli-Nannan ei enää ihan joulu - spesiaali, osa 3

Nelli-Nannan spesiaali, viimeinen osa

Eli tarina poikkeusoloista, erillään asumisesta, pienen mielen arjesta..

Ja kaikesta muustakin tämän ajan vaikeudesta!

Edellisen osan lopussa jäätiin pohtimaan pientä kuplaa ja arkeen sopivaa käytöstä: 
“Voiko kaupassa, tai töissä noin vain vetää itkupotkuraivarit kun jotain ei saa tai ei onnistu? Käytännössä voi toki, mutta silloin kannattaa valmistautua siihen, että sinua katsotaan hitusen kieroon ja soitetaan johonkin.. Sopivia arjen keinoja pikkuisuuteen ja omassa kuplassa leijumiseen on lopulta hyvin paljon, niistä ehkä lisää seuraavassa osassa.. Keksitkö jo jonkun oman?”

Niin, se varsin näkyvä ja kuuluva pikkuisuus ei ole mikään helpoin asia sitoa arkeen, etenkään jos sitä arkea elää yksin. Kuinkahan monta kertaa allekirjoittanut on ollut kaupassa ihan hepulit ja kuullut isin toteavan että, “oos nyt.. Rauhotutaas sitten.. Käyttäydy!”. Nämä hepulithan tulee siitä, että minä pieni näin juuri jotain värikästä joka on joko pehmeä ja pörröinen tai missä on sokeria, tai sittenkin jotain sokerista missä on väriä? Kuvitelkaapa tuo skenaario ilman Isiä.. Jep, ihan vaan pienen pieni konkurssi kukkarolle.

Kyllä, pikkuinen ilman ison läsnäoloa tai omaa järjen ääntä on vallan holtiton lähtökohta yhtään mihinkään. Pikkuinen kaupassa, pikkuinen pihalla, pikkuinen koulussa tai töissä? Huh, kaaos! Pienen on silti mahdollista luoda oma, arkeen kuuluva salainen kuplansa. Toki silloin se arjen pyöritys ja organisointi vain vaatii hieman erilaisia keinoja. Minulla juuri yksi näistä keinoista on edellisessä osassa mainittu isosisko minuus, se aikuinen järjen ääni, joka osaa pyörittää arkea pikkuisen pään ympärillä. Pikkuiselle oman arjen organisointi voi tuntua tosi vaikealta ja pelottavalta, lisäksi se aikuistelu monestikaan nyt vaan ei ole meidän juttu. Esimerkiksi se jonkin pörröisen ja värikkään haluaminen kaupassa? Mikäli juuri sillä hetkellä päässä ei olekaan tilaa aikuisille ajatuksille niin uuden sadannen pehmolelun adoptointi on tietenkin järkevä ajatus. 

Itselleni on usein tärkeää, että niinsanotuista aikuisista päätöksistä tai jostain tosi tylsästä tekemisestä on luvassa jonkinlainen palkinto tai muu mukava motivaatiota ylläpitävä asia. Tätä varten hyödynnän useinkin joitain ihan oikeasti lapsille tarkoitettuja juttuja, koska kyllä se pieni minä on jokatapauksessa lapsen tasoinen persoona. Tämä on jo minulta ehkä ennenkin kuultua, mutta itse ylistän Tarroja, yli kaiken. Kukaan ei ihmettele kun aikuinen ostaa kaupasta tarroja ja silti se erilaisten kuvitusten ym. valinta kuuluu tietenkin pienen mielen puolelle. 

Tämän tarrakalenterin saattaa joku tunnistaa..

Suurin osa pienen omaa salaista arki kuplaa löytyy siis oman arjen keskeltä ja omien ajatusten hallinnasta. Kuten jo aiemmin olen todennut, jokaisella on omat toimivat ja käytäntöön sopivat keinonsa. Helpointa on miettiä, mikä minulle sopii? Nostan tämän osan myötä esiin itsekurin, itsehillinnän, sekä ne ah niin ihanat vanhanaikaiset tavat: kiristys, uhkailu, lahjonta jne. näitä kun voi tietenkin harjoittaa myös itsensä kanssa. Pikkuisena voi toki olla hankalaa väitellä itsensä kanssa ja sitä varten joistain perus säännöistä kannattaakin vaikka tehdä lista itselle, josta voi sitten tarpeen tullen muistuttaa itseään. Lisäksi toki pikkuista motivaatiota ym. voi nostattaa erilaisilla itsensä kehittämiseen ja arjenhallinnan toteuttamiseen tarkoitetuilla valmiilla jutuilla.

Listasin muutaman oman esimerkin siitä, miten arjen keskelläkin pikkuisen kuplan säilyttäminen onnistuu..

Pikkuinen ja ajanhallinta: 
Ostin itselleni ihan tarkoituksella söpön kellon, se on siis käytännössä lasten kello. Kellon ajatus on muistuttaa pientä puoltani ajan käytöstä ihan arjen keskellä, jotta en johonkin asiaan uppoutuessani esim. myöhästele, jota teen välillä paljonkin. Kello on yksinkertainen ja selkeä, eli sitä on helpompi lukea pikkuisessakin mielentilassa. Isin kanssa on keskusteltu tietyt arkeen sopivat ajat mm. nukkumaanmeno, herääminen jne. Pieni minä on opetellut katsomaan tietyt ajat viisareista, joten tiedän kyllä tasan tarkkaan pienenäkin sen onko jo nukkumaanmenoaika vai ei. Ja näin ollen, tiettyjen aikojen “unohtaminen” on lopulta vain pienen kakaran niskurointia. 

Ruokailu ja syöminen: 
Siis karkit, sipsit, jäätelö ja kaakao? Tai sitten ei. Tässä pientä voi auttaa paljonkin, että ruoka ja syömiset pitää säännöllisesti tai satunnaisesti jakaa johonkin. Tämähän on myös aihe, josta voi jutella ihan kenen tahansa kanssa. Itse esim. juttelen vaikka kavereille, jotka eivät välttämättä edes tiedä pikkuisuudesta, toisille pienille, perheen kanssa jne. Keskustelu voi olla ihan tavallista ja sieltä usein saa sen järjen äänen. Esim. naureskelin kaverille kerran mitä olin syönyt päivän aikana ja kaverihan kysyi: “Pitäiskö sun kuitenkin syödä myös oikeeta ruokaa?”. No niinpä, lopulta söin sitten lasagnea, koska omatunto kolkutti. 

Pikkuiset ostokset: 
No se kauppa ja ne sadat pörröiset ystävät, jotka ovat jääneet pehmolelu hyllylle. Itselläni on ihan vähän shoppailu terapian vikaa, eli kivoja juttuja saattaa haluta ostaa sen takia, että siitä tulee parempi mieli. Näissä hetkissä koitan aina muistuttaa itseäni siitä, mikä on oikeasti nyt tarpeellista ja olen kehittänyt myös oman säännön. Oma sääntöni on että, jokaista “haluan heti” ostosta mietitään ensin ainakin viikko. Lisäksi tähän on Isin kanssa sovittu sääntö, että pikkuisena tehtyihin ostoksiin pitää kysyä lupaa ja osata kertoa miksi jotain haluaa.

Tässä oli näiden omakohtaisten kokemusten spesiaalin viimeinen osa.

Jos huomasit näiden pohdintojen mukana miettiväsi omaan pikkuisuuteen liittyviä asioita tai jotain ihan toisia juttuja, niin ei muuta kuin rohkeasti kysymään! Pikkuisuuden eri aiheissa on se hauska juttu, että yleensä niistä yhdessä höpöttäminen tuo aina uusia näkökulmia asiaan. Nelli kiittää ja kuittaa...

Nelli-Nanna

Vinkki: Tämäkin kirja on juuri pikkuiselle päälle sopiva arjenhallinnan väline. 
Kirjasta löytyy kivoja juttuja, pienelle sopivia kuvia ja mikä parasta: TARROJA!