Pikkuiset deittailun ihmemaassa..

Pikkuisten seuranhaku?

Aihe, josta kuiskitaan pikkuisten kesken jatkuvasti ja joka on varmasti myös osa keskustelua isojenkin keskuudessa.
Neuvolaan on tullut aiemmin kysymyksiäkin aiheesta, mutta vastaaminen on ottanut aikansa, sillä tämä aihe on laaja!

Pienten seuranhakuun liittyy paljon erillisiä palasia ja tilanne on usein hyvin palapelin tapainen. On kysymyksiä siitä, millainen pieni minä olen ja millaisen ison haluan? Näiden kysymysten kanssa palapeliin lisätään vielä erilaiset parisuhde -muodot, omat ja toisen mieltymykset, sekä ihan pieni pala maantietoakin, kun aletaan pohtia, mistä se oma Iso löytyisi? Seuranhaun maailmassa, pikkuisen perässä vaanii myös vaarat! Hieman viattomampi, hyväuskoinen ja sinisilmäinen pikkuinen, saattaa seuraa hakiessaan törmätä tosi suuriinkin mörköihin, nimittäin vaarallisiin, ei niin mukaviin namusetiin tai täteihin, sekä omiin pelkoihin ja oletuksiin, jotka saattavat torpata hyvänkin tilanteen ihan alkuunsa. 

Yksi pohdituttanut aihe on ollut se, että mistä niitä Isoja ja pikkusia ihan oikeasti löytyy?
Toinen mietityttävä kysymys on ollut, että pitäisikö muuttaa hakutapoja tai tekeekö siinä itse jotain väärin, kun ei etsimisestä huolimatta löydy?

Ensinnäkin: 
Oman Isonsa, voi kukin pikkuinen löytää nykypäivänä melkein mistä vain. Pienten seuranhaku ei eroa tavallisesta seuranhausta paljonkaan, mutta oman unelma -Ison etsinnässä pikkuisen on tietenkin itse oltava avoin ja osata ilmaista asiansa eteenpäin. Asioista kannattaa aina alkuun keskustella aikuisesti. Oikeat keinot tähän löytyy kun vain harjoittelee ja keskustelee aiheesta esimerkiksi muiden pienten kanssa. Omia juttuja kannattaa siis miettiä myös etukäteen, jotta niistä on valmis puhumaan sitten kun siihen on oikeasti tarve. Keskustelutaitojen lisäksi on myös hyvä olla jo hieman valmiiksi mietitty sitä, miten kertoo itsestä ja pienestä puolestaan toiselle.

Vinkki pikkuiselle: Tee itsestäsi tosi “pikkuisen virallinen” adoptio -esittely, jota voit näyttää kiinnostuneille ja mahdollisille Isoille!
Esittelyssä voit kertoa kaikenlaista hyödyllistä pienestä puolestasi ja itsestäsi. Tärkeimpiä tietoja ovat ne, jotka kertovat millainen pieni sinä olet ja millaista Isoa kaipaat. Tällainen oma adoptio -esittely voi antaa Isolle jo selkeitä mielikuvia siitä, sopiiko elämäntapasi yhteen hänen kanssaan. Esittely on myös hyvä keino, jos olet yhtään ujo. Voit siis antaa tämän oman esittely pakettisi toiselle osapuolelle tosi aikuisen virallisesti: "Kröhöm, herra/rouva, tässä olisi teille tietoa pikkuisesta, jonka adoptiota harkitsette / joka haluaisi että adoptoitte hänet.."

No sitten toiseksi:
Teenkö jotain väärin vai enkö vain osaa? On usein tosi monen kysymys itsestään ja omasta seuranhausta, tavallisenkin deittailun yhteydessä. Ensinnäkin siis, on aivan turhaa miettiä, että itsessä olisi jotain vikaa, sillä se ei useimmiten pidä paikkaansa. Ensimmäisenä kannattaa sen sijaan alkaa pohtia sitä, mitä on hakemassa ja miksi? Joskus keinot on väärät, joskus sitä huomaa itsekin että “Hupsis, taisin vahingossa taas kirjoittaa haluavani lettuja, kun oikeastaan olisi oikea nälkä ja haluaisinkin Ison, joka osaa tehdä tortillan..”. Sen lisäksi, että miettii tarkkaan mitä on hakemassa, saa myös hyvän tovin käyttää aikaa sen pohtimiseen miten ja mistä hakee? Riippuen siis omista mieltymyksistä, se oikea oma Iso voi löytyä vaikka pikadeitti -sovelluksesta tai kirjastosta. Tärkeintä ei ole seuranhaun ydinfysiikka, vaan oikea ja aito tutustuminen.


Niin, kuten sanottua...
Aihe on laaja ja siitä yksiselitteisesti kirjoittaminen hyvin hankalaa. Voi olla, että jokin mikä toimii monella, ei toimi yhdellä. Joku löytää omansa ihan kuin taikaiskusta ja toinen joutuu haravoimaan suuren suuren pihan, ennenkuin jostain lehtikasasta löytyy itselle sopiva. Kaikkein tärkeintä etenkin Isojen ja pienten keskeisessä seuranhassa, on tutustuminen. Ensin täytyy osata sanoa moi, sitten pitää tutustua ja kun tutustumisesta on päästy yhteiselle palapelin palalle niin on aika pohtia montako kulmaa palassa on ja mihin kohtaan palapeliä se kuuluu. Jos siis nyt vain ymmärrätte mitä tällä havainnollisella kuvakielellä tarkoitan?😉


Ja sitten: Pistetään seuranhaku keskustelut pystyyn!

Heitetäänpä näistä asioista kyssärit teille lukijoille! Kertokaa te, Isot ja pienet, mitenkäs nämä asiat menee?

• Mistä kaikesta sitä seuraa hakiessa sitten pitäisi keskustella? 

• Miten ja mistä sinä, Iso tai pieni, löysit omasi ja mitä teit etsiessäsi?

Voit jättää vastauksesi tämän tekstin kommenttikenttään, jutella Pikkuneuvolan Discord -kanavalla tai laittaa vastauksia sähköpostilla: pikkuistenpalsta@gmail.com

💗🙋

Terveisiä kesäparvekkeelta!
- Nelli "the blogi -isosisko"

Poikkeukselliset ajat: Muuttuvat tilanteet ja etäsuhteet?

Etäpikkuisuus ja suhteen muutokset poikkeusolosuhteissa?

Mitä tehdä silloin, kun pieni kokee joutuvansa olemaan väärässä paikassa, ollessaan erossa isosta? 
Miten etäsuhde tai erillään olo vaikuttaa Cg/l- suhteeseen? Voiko etänä olla pieni ja iso?
Kuka etäsuhteessa vahtii, syökö pikkuinen porkkanaa vai tikkaria?

Näitä mainittuja ja monia muita ajatuksia on kulunut vuosi ollut aivan pullollaan. Vallitsevat poikkeustilanteet ja monien tuttujen sosiaalisten rutiinien muutokset, herättävätkin varmasti kaikissa meissä uusia ja ihmeellisiä tunteita. Pikkuneuvolassa vuosi on ollut jokseenkin hiljainen. Blogin tuotantoon osallistuvalla henkilökunnalla kun valitettavasti on myös blogin tuotannon lisäksi ne omat arkikiireet..

Näin vuoden loppua kohti on pohdittu hieman  kulunutta vuotta ja sen tuomia uusia tuulia. Poikkeustilanne on tuonut muutoksia monen sosiaaliseen ja tavanomaiseen elämään. Siksipä on aiheellista myös pohtia, miten vuoden kulku on ehkä vaikuttanut meidän, Isojen ja pikkuisten elämään? Vuoden alkupuolella, neuvolan omat pienet pohtivat suhteidensa tilannetta ja alkavien poikkeusolojen vaikutusta niihin. Näin nuo vuoden alun muutokset ovat vaikuttaneet:

“”Kun ei Isin kanssa voida nyt nähdä säännöllisesti on otettu käyttöön päiväohjelma taktiikka, jonka tarkoitus on auttaa tätä pikkusta pysymään säännöllisessä arjessa kiinni. Erityisesti nyt poikkeavina aikoina tämä on hyödyksi, koska tämän, kuten usean muunkin pienen päätä sekoittaa helposti epäsäännöllisyys ja normaalista poikkeavat olot.

Käytännössä tämä päiväohjelma toteutuu niin, että normaalistikin pienellä on säännölliset nukkumaanmenoajat, kohtalaisen säännölliset ruokailuajat ja lisäksi isille ilmoitetaan, kun vitamiinit on otettu ja jumpat on tehty. Normaaliin lisänä on nyt käytössä ja kokeilussa se, että vapaapäivinä pieni ilmoittaa isille edellispäivänä asiat, jotka täytyisi, haluaisi ja olisi hyvä tehdä, isi laittaa ne asiat järjestykseen ja ilmoittaa suurpiirteisen aikataulun. Pieni on iloinen ja tyytyväinen kun voi sitten tätä aikataulua noudattaa ja kertoa ylpeänä isille kun asiat on suoritettu. Isin voi etänä vastata sydänsilmä- hymiöllä tai “hyvä tyttö” ja se riittää siihen, että Pieni kokee tulevansa huomioiduksi ja huolehdituksi. 

Tämä pieni on taipuvainen siihen, ettei saa mitään aikaan, jos se on kiinni siitä, että itse pitää hoitaa, kun on kyse vapaapäivistä siis. Pieni jää haaveilemaan ja pohtimaan kaikkea sitä, mitä voisi, haluaisi ja pitäisi tehdä ja kaikki jää tekemättä, koska tulee ahdistus, että on liian monta asiaa.”” 

“”Isi on ollut etätöissä kotona ja silloin siellä ei voi olla yötä. (Joo, isi on salainen agentti!) Normaalisti isin luona on saanut olla yökylässä silloinkin kun on työpäivä, koska ne työt ei ole tullut kotiin. Tämä on muuttanut kaikkea tosi paljon. Pieni puoli oireilee esimerkiksi huomion puutteesta, rutiinien ja struktuurin lipsumisesta, kun aikataulut hajoaa ym. Meillä on muutenkin menossa suhteen rakentamisvaihe, isi opettelee olemaan isi, joten pienen on pitänyt sopeutua siihen, että nyt on välillä pärjättävä yksin ja todella opittava tottelemaan sääntöjä. (Se on kauhean vaikeaa kun unohtaa aina jotain..)

Minulla on päivärytmin säännöt heräämisen ym. kanssa, sekä herkkupäivät ja asioihin tulee kysyä lupa ensin. Näiden kaikkien muistaminen on vaan tosi hankalaa, koska pieni minä on hajamielinen välillä. Joskus taas tekee mieli kiukutella tahallaan, koska silloin isiltä saa huomiota enemmän. Isi koittaa pallotella arkirytmin ja pienen kanssa, sekin on välillä varmasti isille haastavaa? Ja siksi omaa isoa pitää muistaa kehua ja kannustaa!”” 

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Etäsuhteen vaikeus tai vaivattomuus?

Pieni ei voi arjessa välttämättä olla 24/7 pieni, mutta monesti erilaisissa Ison ja pienen suhteessa dynamiikka on osa arkea ja läsnä jatkuvasti. Tuolloin, kuten aiemmissa esimerkeissä kuvattuna, monet käytännön järjestelyt ja rutiinit voivat muuttua tilanteessa, jossa pikkuisen pitää pärjätä enemmän yksinään. Tottakai pienille se ihanteellisin ja paras vaihtoehto olisi, että iso asuisi saman katon alla ja avoin syli olisi aina tarjolla. Tuo ei aina kuitenkaan syystä tai toisesta ole mahdollista. On esim. etäsuhteita ja tilanteita, joissa jopa etäsuhteestakin voi tulla muutoksien kautta yhä etäisempi.

Tämän vuoden aikana maailmaan on vaikuttanut laajasti se yksi poikkeustilanne, joka on monin tavoin vaikuttanut ihan arkiseenkin elämään. Arkeen ja päivittäiseen eloon vaikuttavat olosuhteet muuttavat myös mahdollisesti  ihmissuhdettakin, joko suuntaan tai toiseen. Tämä muutosten ilmaantuminen luo varmasti uusia kuvioita aiemmin rakennettuihin suhteisiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tapahtumia vähennetään tai jopa lopetetaan täysin, matkustaminen on ollut nyt epäsuotavaa ja elämäntavatkin ehkä muuttuvat, jos töitä tuodaan kotiin jne.

Ison ja pienen suhteeseen nähden monet muutokset voivat olla suuria. Molemmat saattavat painia oman stressin, kiireen tai muun keskellä ja se näkyy kummankin käytöksessä usein melko suorasti. Pikkuinen voi oirehtia hellyyden kaipuusta ja ikävästä. Ikävä vaivaa samoin ehkä isoa, joka yrittää jakautua arjessaan tasaisesti kaikkeen. Sanomattakin selvää on, että suhde kohtaa monenlaisia uusia asioita, joiden järjestäminen vie aikaa.

Toisaalta etäsuhteen tai kaukana olemisen hyviä puolia pienille on mm. se, että nyt saa toteuttaa itseään ja pikkuista elämää ihan omassa rauhassa. (Tottelemattomat kakarat tietää mitä tuo tarkoittaa..). Myös erillään asumisessa on se etu, että isokin saa omaa tilaa ja rauhaa, siis aikaa jolloin ei tarvitse odottaa koska glitter- pommi räjähtää kahvipöydälle tai milloin seuraavaksi astuu vahingossa pikkuisen pehmon hännän päälle. Vaikeampi tilanteesta tulee silloin, jos toiveet ja käytännöt eivät ole hallinnassa tai niistä ei ole keskusteltu tarpeeksi. Tuossa tilanteessa syntyykin siis väistämättä oireilua ja esim. pikkuinen voi kokea ikävän tuskaa, kun ei saakaan heti mitä haluaa ja ei pysty sopeutumaan tilanteeseen. 

Kuka sitten etäsuhteessa vahtii pikkuista? Ihan yhtälailla silloin tuo vahti on iso, mutta pienelle voi tulla uusi vastuu totella ja olla varmistetusti luottamuksen arvoinen. Tämä kannattaa pienelle opettaa ja esitellä jotenkin motivoivasti. Pikkuisille usein on tärkeää, että hyvä käytös palkitaan jotenkin. Toisille se palkinto on jo suora mielihyvä pelkästään siitä, kun saa olla kiltti pikkuinen ja toiset taas tarvitsevat vahvaa motivointia ollakseen juuri sitä. Kullekin pienelle toimii erilaiset asiat. Monille tämä vanhanaikaiseksi koettu kasvatuksen ajatusketju: kiristys, uhkailu ja lahjonta - onkin varmasti melko tuttu käytäntö.

Näinä aikoina paljonkin muuttuvissa tilanteissa suhteen käytäntöjen toimivuudesta ja mahdollisista muutoksista kannattaa keskustella. Muutokset kun voivat tuoda uusia ajatuksia kummankin osapuolen tarpeista. Ison ja pikkuisen suhteesta keskustelu on tärkeää ja siinä muistaa ottaa huomioon myös pikkuisen ymmärrys. Asioista olisi siis hyvä puhua tottakai ensin aikuisesti ja sen jälkeen olisi hyvä huolehtia, että pikkuinen myös omassa headspace tilassaan ymmärtää vallitsevan tilanteen ja muutokset. Tuo keskustelu on toki hyvin omalaatuista käydä kahdesti, mutta se voi mahdollisesti auttaa pienen mieltä ymmärtämään tilannetta paremmin. Tästä moni ehkä tunnistaakin sen, miten jostain asioista puhuminen on hyvin eri asia aikuisesti keskustellen, kuin sitten selittää asioita toiselle, jonka mieli vaeltaa esim. noin nelivuotiaan hattara maailmassa.

Oletko sinä kokenut tämän maailmaa hallitsevan tilanteen vaikuttavan jotenkin omaan arkeen tai suhteeseen? Mitkä olisivat omat vinkkisi kanssa kärsijöille? Kommentoi vapaasti täällä blogissa tai tule juttelemaan aiheesta lisää Pikkuneuvolan omalle discord -servulle. Klikkaa itsesi sisään tästä linkistä: Pikkuneuvolan Discord aula

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Miten etäsuhde tai muutoksen myötä kaukana olo siis voisi toimia?

Ensinnäkin: Molemmat, jutelkaa toisillenne ja keskustelkaa siitä mitä nyt tarvitaan? Kertokaa rehellisesti toiselle arjesta jos sukka on mytyssä tai aamukahvi kitkerää...

• AIKA!
  Isollekin pitää antaa välillä rauhaa, moni pieni toki kaipaa jatkuvaa huomiota, mutta iso ei ehkä etänä ehdi olemaan läsnä niin paljon ja usein. Pikkuisella on hyvä olla aina jotain itsenäistä tekemistä silloin kun iso ei ehdi jutella. Tämä helpottaa myös viesti tulvien tarvetta, kun pienellä on sitä jotain mihin keskittyä.

• KOMMUNIKOINTI!
  On hyvä tehdä selväksi että, vaikka iso ei voikaan vastata heti ja aina niin pikkuisen on sallittua kyllä laittaa kaikenlaisia viestejä pitkin päivää. Isohan voi työpäivän ajaksi laittaa puhelimen äänettömälle tai viestien ilmoitukset pois päältä ja kuitata viestitulvan sitten kun ehtii. (Iso voisi myös laittaa kiire vastaus -hymiöitä välillä, näin pieni tietää että olet yhä olemassa!)

• YMMÄRRYS!
  Pikkuiselle kannattaa ja tuleekin mielellään selittää, erilaisen tilanteen syyt ja seuraukset. Miksi ei saa jotain tai ei ehdi nyt yökylään? Mitä sen sijaan voisi tehdä ja miten voisi viettää yhdessä aikaa etänäkin? Ison kannattaa muistaa kiinnittää huomiota siihen, milloin keskustelee toisen aikuisen puolen ja milloin pikkuisen pään kanssa.

• KONTAKTI!
  Aikana, jolloin fyysiset tapaamiset ei ole mahdollisia, molemmilla jää se kosketuksen kautta saatu hyväksyntä vähiin. Joten: silloin kun näette, huolehtikaa, että molempien hali- akkuja ladataan ja saatte tarvitun fyysisen kontaktin! Ison kannattaa vahvistaa pienelle hyväksynnän tunnetta useasti, esim. viestien kautta, jotta pieni huomaa olevansa haluttu, hyväksytty ja rakastettu. Tätä kannattaa jankata pienelle ihan joka päivä. (Pienet ovat hyviä unohtamaan nämä, silloin kun tunteet ottaa vallan ja ikävä syö, niinkuin hiiri piparkakkutalon nurkkaa..)

• YHTEYDENPITO!
  On siis suuri osa arkea, etänäkin. Vaikka olisi kova kiire, eikä ehdi jatkuvasti vastailla niin pienet viestit, kuvat ym. lisäävät varmasti molempien päivään iloa. Ison kannattaa ajoittain tarkistaa pienen hyvinvointia ja pikkuinen taas voi panostaa juttuihin, joilla piristää omaa isoa. (Isot huom: viesti tulvat tarkoittavat sitä, että sinua kaivataan, pikkuisesi haluaa huomiota!)

• LUOTTAMUS!
  Molempien tulisi pystyä luottamaan toisiinsa. Jos on säännöt, niitä totellaan ja jos pienelle luvataan jotain se lupaus pidetään. Mikäli tämä ei jostain syystä onnistu niin se perustellaan miksi ja pohditaan toinen tapa tai toteutus. Kummankaan ei kannata ryhtyä siihen, mitä ei oman arjen keskellä voi luvata ja noudattaa. Ison olisi hyvä kehittää jokin varmistus keino, etenkin jos pikkuisella on noudatettavia sääntöjä. Mistä sinä tiedät että pieni tottelee?

Hiljaisuus pikkuneuvolassa?

 Heippa pienet höpöset ja pienten isot, sekä muut blogiin eksyneet!

Pikkuneuvolassa on ollut yhä hiljaista. Pahoittelut tästä hiljaisuudesta, se ei ole suinkaan merkki blogin hiljenemisestä vaan enemmänkin karu totuus. Kuten arvata saattaa, blogin pitäminen vaatii aikaa ja paneutumista julkaistaville aiheille. Tämän vuoden aikana Pikkuneuvolan ylläpito on ollut tylsien ja aikuisten kiireiden alla. Se on tosi tylsää! Siis vaikka olisikin pikkuinen ja haluaisi aina leikkiä ja jutella vain pikkuisten jutuista, on jonkun aikuisesti hoidettava kaikki arkiset asiat. PÖH! 

Pikkuneuvola on yhä pystyssä, pikkuisten omien juttujen luominen, sekä erilaisten uusien aiheiden etsiminen myös jatkuvasti käynnissä! 

Ja siitä puheenollen:
Yhä vain jatkuvan sosiaalisia tapahtumia ym. ikävästi hallitsevan tilanteen johdosta ja koettuani kovin tylsää pikkuisen sosiaalista turhautumista, päätin perustaa Pikkuneuvolalle oman Discord -kanavan! Ja kyllä, minä tiedän että jokaisella meillä on jo tätä etä toimintaa ihan hirveästi! Ja varmasti erilaisia kinky ryhmiä, pikkuisten ryhmiä ym. on perustettu jo tuhottoman paljon. Ja silti, seasta puuttui mielestäni vielä tämä yksi kirsikka kakun päältä...

Pikkuneuvolan discordista löytyy tällä hetkellä:

• Vastaanottotiski ilmoittautumista ja esittäytymistä varten
• Omat aihehuoneet blogin teemoihin liittyviin keskusteluihin
• Päiväpulinoille omistettu yleinen aula, jossa voi höpistä niitä näitä
• Mainoslehti, jonne jokainen voi jakaa omat hyvät linkkivinkkinsä
• Ääntäsi pääset myös käyttämään halutessasi mm. Satunurkissa, Metelöintihuoneissa (koska pikkuiset pulinat), sekä Peliporukassa..

Jokaiselle vierailijalle jaetaan kanavalla roolit, joten muistathan esittäytyä? Otamme myös mielellämme vastaan uusia ajatuksia kanavaan liittyen.

Pikkuneuvolan Discordiin pääset tästä: discordneuvolan Aula 

Linkki ohjaa sinut aulaan, muistathan käydä esittäytymässä vastaanottoon, mikäli aiot viihtyä kauemmin kuin hetken!

Hyvää itsepäisyyspäivää ja joulun odotusta toivoen, Blogin ylläpidollinen isosisko: Nelli-Nanna

Samat kujeet, uusi koti!

Jee! Muutto on valmis ja Pikkuneuvola on viimein muuttanut onnellisesti uuteen osoitteeseen...

"Mutta hei, mitenkäs tämä uusi blogialusta siis toimii?" 

No, antakaahan kun blogin isosisko selventää:

Blogissa on siis yhä teemahuoneita. Teemat löydät tässä blogialustassa nimellä - tunnisteet -  sivupalkin valikosta.
Samasta sivupalkista löytyy myös blogikirjoitusten - Pieni arkisto - josta voit etsiä tekstejä jonkin tietyn ajankohdan mukaan. 
Erillisiä sivuja on kaksi ja ne on omistettu Pikkuneuvolan kahdelle oleelliselle informaatiolle: Mikä tämä blogi on ja miten tämä blogi käsittää pikkuisuuden.

Sivupalkista löytyy tunnisteiden ja arkiston lisäksi myös Pikkuista postia -laatikko. Tällä pikkulaatikolla voit jättää Pikkuneuvolalle kommentteja ja lyhyempiä viestejä. Laatikon viestit ohjautuvat samaan paikkaan kuin sähköpostikin, joten sen yksityisyys on samaa taattua isosisko-laatua!

Teemahuoneita tunnisteilla ovat siis:

Aula & Info
Tänne keräämme kaiken yleispätevän tiedon ja Pikkuneuvola informaation. Jos et tiedä mistä aloittaa, aloita tämän tunnisteen teksteistä!
Tai, jos haluat selata muuta yleistä pikkuisuuteen liittyvää informaatiota.

Dear Neuvola & Kysymykset
Onko sinulla kysymys, tai lähetitkö meille viestin? Tällä tunnisteella löydät kaikki luvan kanssa julkaistavaksi tarkoitetut kysymykset vastauksineen.
Joskus Pikkuneuvolan väki pohtii itsekin kysymyksiä ja kysyy niitä lukijoilta, sellaiselle pohdinnalle on tuo oma kysymys tunnisteensa.  

Kysymyspalstaan saa yhteyden vaikka sähköpostilla: pikkuistenpalsta@gmail.com Tyhmiä kysymyksiä ei ole ja pikkuneuvolaan voit laittaa viestiä ihan mistä vaan!
Kaikki viestit tulevat pikkuneuvolan yksityiseen toimistoon ja käsitellään anonyymeinä. Mahdollisesti julkaistavat kysymykset sisältävät vain sen mihin annat viestissä luvan ja esitellään anonyyminä, ellet anna viestissä itsellesi jonkinlaista nimimerkkiä. 

Kerhohuone
Tämä on paikka vain meille pienille! Täällä jaetaan hassuja askartelujuttuja tai kerrotaan hömppäsatuja, voit lähettää kerhohuoneelle omia piirrustuksiasi tai muuta taiteilua jne. Kerhohuone tunnisteen alla on asiaa pieneltä pienelle, myös vertaistuellista sisältöä mm. siitä millaista se oikeastaan on olla pikkuinen?

Isojen Opas
Jos pikkuisilla on oma huone, niin pitäähän niille aikuisillekin eli isoille, olla joku oma lukusali! Tämän tunnisteen alla on opasmateriaalia, josta kukin pikkuisten kanssa toimiva tai esimerkiksi oman pienen adoptointia pohtiva, sukupuoleen ja rooliinsa katsomatta, voi löytää itselleen hyödyllistä yleistä tietoa. 

Meidän pienten keskuudessa kun on välillä kiertänyt ajatus siitä että kyllä teitäkin hönöjä olisi hyvä oikeasti jotenkin opettaa! (Uskallanpa todeta sen tässä nyt hyppimättä kenenkään dominoivan varpaille, koska vastaanottovirkailijaahan ei saa piestä..) 

Kolumni
Vierailevia sulkakyniä, muutama taiteilija ja mitä vielä? Kolumni tunniste on omistettu vieraileville osallistujille, joita kiinnostaa olla tuottamassa sisältöä neuvolaan. Kolumnistina voit jakaa omakohtaisia kokemuksia tai kertoa oman painavan mielipiteesi vaikkapa siitä, miten bdsm-yhteisö suhtautuu pikkuisiin?

Tervetuloa uuteen blogiin, samojen tuttujen teemojen pariin!
Toivottavasti viihdyt ja muista antaa palautetta jos voisimme tehdä jotain vielä paremmin?
T. Blogin perustaja ja isosisko, Nelli-Nanna

Mulla on idea! / Miten pääsen vierailevaksi kolumnistiksi?

Oletko Pikkuinen, jolla on paljon asiaa ja ideoita?
Oletko Daddy, Mommy, Caregiver tai muu pikkuisten kanssa puuhaava täti/setä?

Haluaisitko jakaa kokemuksiasi tai tietotaitoa siitä, millaista pikkuisena olo tai pikkuisen kanssa puuhaaminen on?

Pikkuneuvola etsii sisällöntuottajia: tuomaan blogille myös teidän lukijoiden omaa yhteisöllistä näkökulmaa asioihin!
Pikkuneuvolan taustalla häärää lauma pikkuisia itse, tottakai. Blogin aiheiden keksiminen ja pohtiminen on vaan niin hauskaa että haluamme tarjota mahdollisuutta muillekin! Ja niin, kyllähän me pienet toki osataan asettua hetkellisesti pohtimaan juttuja. vaikka oman Caregiverin näkökulmasta, mutta Pikkuneuvola arvostaisi silti myös ihan aitoa mielipidettä ja näkökantaa, teidän Isojen puolelta. Voit olla vasta-alkaja tai vanha konkari! Pikkuisen voi tehdä ihan mitä mieleen tulee, esim. little-tavaran arvosteluja tai askarteluohjeita Kerhohune aiheisiin. Isot taas voivat kirjoittaa fiksusti esimerkiksi, seuranhaun vaikeudesta tai rankkujen toteuttamisesta. 

Sinun ei tarvitse sitoutua blogin henkilökunnaksi tai ylläpitoon, sillä me otamme vastaan vierailevien kolumnistien kirjoituksia enemmän kuin mielellämme!
Jos siis koet halua keksiä blogiin sisältöä, kokemuksellisesti/ tietopohjalta, ota yhteyttä sähköpostilla: pikkuistenpalsta@gmail.com tai heittämällä yhteydenotto lomakkeella ideoita! (Pikkuneuvolan sähköpostissa pidämme yhä kiinni vastuusta että viestit pysyvät yksityisinä.)

T. Blogin perustaja ja toimintaa valvova Isosisko, Nelli-Nanna ;D

Ps. Itseäni kiinnostaa esim. hirveän paljon Isojen tuntemukset ja muu ajatusten juoksu. Olisi kiva lukea kokemuksellisiakin pohdintoja aiheesta. Lisäksi olisi ihan mahtavaa jos tänne saataisiin oma vinkkilipas, jossa voisi jakaa hyväksi havaittuja ideoita tms. esimerkiksi rankuista tai muusta vastaavasta. Vähän samaa ajatusta on pienten oma kerhohuoneen aiheissa. Sinne voisi tulla jakamaan pieneltä pienelle eri vinkkejä tai vaikka repun tuunaus ideoita.

Tervetuloa UUTEEN Pikkuneuvolaan!

Hei kaikki höpinätötteröt!

Tämä on pikkuisten neuvolan UUDEN blogialustan ensimmäinen ajankohtainen postaus, mutta vanhoilla teksteillä!

Tämän blogin tarkoitus on hyvin moninainen ja se saattaa, jopa matkan varrella kasvaa pienestä idean siemenkodastaan, vielä johonkin suureen ja mahtavaan kukintoon. Neuvolan ajatus tulee mielestäni hyvin ilmi jo nimestä, tämä on siis pikkuisten oma neuvola, jonne kukin pieni tai iso, kuka vain aiheesta kiinnostunut, voi tulla oman kysymyksensä kanssa ja neuvola auttaa parhaan taitonsa mukaan! Tämä blogi toimii anonyyminä palstana ja ihmisoikeudellisten periaatteiden mukaisesti ketään syrjimättä tai kiusaamatta, ottaen huomioon yksilön vapauden ja oikeudet olla täysin oma itsensä. Sisältö syntyy neuvolan aktiivisten jäsenten yhteisistä keskusteluista, vierailijoiden kysymyksistä ja aiheeseen sopivasta materiaalista.

Blogin sisältö pyörii aiheissaan siis:

Neuvontaa - vastauksia kysymyksiin!

Tietoa ja tiedon jakoa - Informatiivista sisältöä pikkuisten aiheista!

Vertaistukea - Pikkuisilta muulle maailmalle, pieneltä-pienelle yhteyksiä!

Positiivisuutta - Yksin on hankala pohtia, mutta yhdessä ollaan mahtava yhteisö!

To be continued...

Ollaan söpöjä yhdessä! Terveisin: Nelli-Nanna

(Neuvolan johtava isosisko ja blogin perustaja)

Yleisimmät kysymykset pikkuisuudesta?

 Ystävänpäivän kunniaksi, julkaisemme kokonaisuudessaan suuren vastauksen!

Tämä on kaikille niille, jotka ennen Pikkuneuvolaa, ette keksineet näihin vastauksia: 

Miten pikkustellaan oikein? Voiko sen tehdä väärin?

Pikkustelua ei voi tehdä väärin. Pikusuutta on yhtä monenlaista kuin on pikkuisiakin. Jokaisella on se oma pieni minuus, joka on omanlaisensa ja tulee esiin eri tavoilla. 

Pitääkö pienen käyttäytyä tai pukeutua tietyllä tavalla?

Pikkuisuus ja muka "oikeanlainen" pikkunen, mielletään ehkäpä helposti söpön näköiseksi ja nätteihin, tyttömäisiin tai lapsellisiin vaatteisin pukeutuvaksi. Kukin pieni on  omanlaisensa pikkuinen ja kenenkään ei tarvitse pukeutua mihinkään, mitä ei itse koe omakseen. Pikkuisuuden ei tarvitse pienestä itsestään näkyä ulospäin mitenkään tai sitä voi ilmentää sellaisella tavalla, mikä itsestä tuntuu sopivalta.

Paras tapa ilmentää omaa pikkuistaan on tuoda se puoli itsestä esiin sellaisella tavalla, mikä itselle tuo sen parhaiten pintaan. Jollekin tätä voi olla vaaleanpunaiset hattaraiset mekot, toiselle dinosaurukset tai vaikkapa nahka ja niitit, joku taas tykkää mieluummin näyttää aikuiselta ja olla pieni vain sisältä päin salaa ja sekin on ihan yhtä ok.

Pitääkö tykätä pehmoista, tarroista, hattarasta, saippuakuplista ja yksisarvisista?

Söpöt ja lapselliset jutut yhdistetään pikkuisteluun. Ne ovat monelle vain enemmänkin keino tai väline, jolla päästä pikkuis -moodiin, kuin pikkuistelua itsessään. Tässäkin taas, se mistä itse pidät voi kuulua sinun pikkuisuuteesi. Usein pikkusta innostavat sellaiset asiat, jotka palauttavat mielentilaa sen oman sisäisen lapsen luo. Esim. Jos on lapsena tykännyt värittää värityskirjoja tai keräillä tarroja, ne innostavat myös pikkustellessa. Toinen taas, on ehkä tykännyt kiipeillä puissa tai onkia, ja ne ovat itselle asioita, mitkä helpommin vievät pikkuis -moodiin.

Aina ei kuitenkaan välttämättä ole niin, että pieni tykkää samasta kuin ollessaan lapsi. Aikuista pikkustelijaa saattaa innostaa myös asiat, mistä ei lapsena ole välittänyt. Sekin on ihan oikein, sillä tärkeintä on että pikkuinen nauttii tekemästään.

Voinko olla pikkunen, jos en innostu leikkimään leluilla?

Voit olla. Pikkuisuudessa on kyse paljon enemmästä, kun "lapsellisesta leikkimisestä". Leluista ei siis tarvitse innostua tai olla ylipäätään kiinnostunut. Pikkuinen voi olla pieni myös täysin ilman lapsenomaisia "leikkejä".

Toisilla pikkuisuus ilmenee esimerkiksi suurina lapsenomaisina tunteina, pelkoina ja epävarmuuksina sekä innostuksena ja ilona. Pikkuisuus on pohjimmiltaan huolenpidon ja hyväksynnän tarvetta, eikä sen tarvitse omalla kohdallasi sisältää muuta kuin nuo tunteet.

Pitääkö tykätä tuteista ja vaipoista? Kuuluuko ne aina pikkusuuteen ja pikkusteluun?

Ei. Pikkuiset määrittävät siis aina ihan itse mistä pitävät ja eivät. Toisille tutti ja vaipat on osa sitä juttua ja toisille ei. Niiden ei tarvitse kuulua pikkuisen elämään ja leikkeihin.

Toki esimerkiksi ABDL vauvaikäisillä ja taaperoilla vaipat ja muu taaperotavara kuuluu usein yhtenä isona osana, omaan pikkuisuuteen. 

Pitääkö pikkuis- ikä osata määrittää?

Monilla pikkuisilla on tietty ikä tai ikäväli, jonka kokee omakseen. Sitä ei kuitenkaan tarvitse osata kertoa tai määrittää. Se voi olla myös liukuva ja vaihdella, milloin minkäkin syyn mukaan. Esim. ihan vauvasta, teiniin asti. Kun omaan pieneen minäänsä tutustuu, sitä yleensä oppii tulkitsemaan ja pikkuis- ikääkin voi oppia määrittämään.

Oman pikkuis- iän pohtiminen helpottaa hahmottamaan minuutta, sekä pienelle tulevia tunteita ja tarpeita. Iän pohtiminen ja valinta on hyvä juttu, jos itse kokee sen hyödylliseksi. Pikkuisen ikänsä tiedostaminen ja sen kertominen voi helpottaa myös ulkopuolisia tai esim. uutta Caregiveriä hahmottamaan, mikä ikäisen pienen kanssa on tekemisissä. 

TERVETULOA PIKKUNEUVOLAAN!

Tämä blogi on tosi söpö, mutta: SISÄLTÖ EI SOVELLU LAPSILLE!

Mikäli jatkat lukemista tästä pidemmälle, 
hyväksyt omalla vastuullasi mahdollisen K18 materiaalin ja sisällön!

Pikkuneuvola on suunnattu Pikkuisille ja heidän läheisilleen. 

Mitä pikkuisuus tarkoittaa? Tarkemmin tietoa, löydät sivulta: Pikkuisuuden määritelmiä!

Oletko uusi asiakas? 

Neuvoiko kaveri vai löysitkö vain tämän "vastaanoton" netistä? Oli miten oli, tässä olet! Löysit tiesi siis blogiin, joka käsittelee aihetta nimeltään: PIKKUISUUS! (Engl. Little/ Ageplay/ Age regression.. jne.) 

Sivupalkkivalikosta löydät erilaisia tunniste tagejä, joilla löydät kaikki eri teemoihin liittyvät blogipostaukset helposti. Kuten esimerkiksi tämä teksti löytyy tageillä: Aula ja info.

Pikkuisuutta ja sen monia "koulukuntia" on olemassa niin monta, kuin meitä pieniäkin! Olitpa sitten BDSM / kinky pikkuinen tai  Iso eli Caregiver tai täysin nonseksuaalinen regressoituja, olet tervetullut Pikkuneuvolaan. 

Seikkaile rauhassa!

T. Neuvolan perustaja ja johtava isosisko Nelli-Nanna