Pikkuisten oma MHAW!

MHAW? Mikä se on?

Lyhenne tulee sanoista Mental Health Art Week. Käytännössä se on mielenterveyteen ja kulttuuriin, sekä taiteeseen suuntaava tapahtumaviikko. 
MHAW:n tavoitteena on hyvän mielen kulttuuri- ja taidetapahtumien kautta herättää keskustelua mielenterveydestä ja sen merkityksestä yksilöille ja yhteisölle.

Pikkuneuvolassa MHAW on pienten oma!

MHAW -tapahtumaa voi viettää etänä, Pikkuneuvolassa! 

Oletko aina tiennyt että sisälläsi asuu suuri taiteilija muttet koskaan ole kokeillut?
Piirrätkö joskus omia mörköjäsi paperille, jotta voisit taistella niitä vastaan helpommin? 
Ehkä olet maailman taitavin satujen sepittäjä tai mahtava pienten runojen rustaaja? 
Onko sinulla vallaton värisilmä ja värität villejä kuvia tai osaatko tehdä hienoja tarrakollaaseja? 

Tässä hommassa voi isotkin loistaa, vaikkapa iltasatu taidoillanne...

Isosiskon pahan mielen vinkkivitonen:

Mielenterveys on hurja asia - pikkuisena etenkin, mutta asioihin voi ehkä joskus saada paremman tuntuman kun piirtää tai askartelee ne möröt ulos päästä, vaikkapa liiman ja saksien kera. Hauskinta tuossa mörköjen luomisessa kuitenkin on se, kun ne voi myös pyyhkiä pois tai tökätä askartelut kumoon. Ei siihen tarvita muuta kuin tahto häätää paha mieli ja hitusen luovaa energiaa! Mökötyksen sijasta voit taiteilla, askarrella ja ryhtyä näyttämään niille möröille missä kaappi seisoo?!

Jos haluat näyttää jotain söpöä tekemääsi, lähetä se neuvolaan!

Voit nykäistä neuvolan isosiskoa hihasta jos ujostelet lähettää sähköpostia!
Voit esiintyä nimettömänä tähtösenä:✶ tai keksiä itsellesi "taiteilijanimen". 

Isosiskon kunniasanalla lupaan että kaikki omat tietosi pysyvät yksityisinä ja nimettöminä.

pikkuistenpalsta@gmail.com

Iso ja Ison iso häpeäpilkku, seksuaalisuus. Vieraileva Kolumnisti

Toinen Caregiver-kolumnistimme: Pohtii Ison roolia ja suhteeseen liittyviä kysymyksiämme omakohtaisen kokemuksen kautta. 

Huom! Tämä teksti käsittelee syvällisemmin Ison ja pienen suhdetta, sekä sen seksuaalisuutta!!
"Tekee muuten tuon ihan todella hyvin!"  Totesi neuvolan isosisko...

Iso ja Ison iso häpeäpilkku, seksuaalisuus 

Mä olen Iso. Aina oon tykänny huolehtia läheisistä ja kattoa kavereiden perään, mutta Sen Oikean Ison löysin itsestäni nykyisen kumppanini kanssa. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen mun puoliso myönsi, että hänessä elää pikkuinen, eikä mulla kovin montaa hetkeä mennyt, että olin valmis kokeilemaan hoivaajan asemaa. Tai siltä se näytti päällepäin. Oikeasti kävin ja välillä käyn edelleen itseni kanssa kamppailua siitä, onko ok olla Iso.

Miksi se ei olisi ok? No siinäpä se. Isous on täysin okei, all good. Itselleni suurin ongelma on ollut se, että mun Isouteen liittyy vahvasti seksuaalisuus. Minä ja mun pikkuinen ollaan oltu teini-iästä asti yhdessä. Meillä makuuhuoneessa teema on pitkälti ollut nöyryyttäminen ja cnc (consensual non-consent). Molempia kiihottaa ja tyydyttää rajut leikit, joissa minä määrään ja kumppani vikisee. Luonnollisesti nämä jutut sekoittuivat pikkuisuuteen ja Isouteen, ja se pisti miettimään.

Olen joutunut pohtimaan, tekeekö Isous minusta lapsiinsekaantujan. Kiihotunko lapsista ja lasten hyväksikäytöstä?
Haluanko tehdä jotain lapsille? Miksi olen tällainen? Olenko sairas?

Olen viettänyt unettomia öitä näitä kysymyksiä pohtien. Syytellyt itseäni, parjannut itseäni ja jopa vihannut itseäni näiden ajatusten vuoksi. Olen kieltäytynyt välillä niistä yhteisen halun ja nautinnon hetkistä, joita mielessäni kutsuin sairaiksi. Mutta. En minä halua tehdä lapselle mitään. En halua koskaan satuttaa lasta sillä tavalla, mitä me leikitään tapahtuvaksi mun ja mun kumppanin välillä.

Seksuaalisuus on äärimmäisen kaunis asia. Se on koko elämän kestävä matka, eikä itse voi valita, mitä siihen matkaan kuuluu. Mikä kiinnostaa, mikä kiihottaa, ei edes, mikä ällöttää. Mun ja mun kumppanin seksielämä voi olla ulkopuolisen silmiin väkivaltaista, jopa hyväksikäyttöä. Monet perinteisemmistä makuuhuoneasetelmista kiihottuvat voivat pitää meitä outoina ja sairaina. Ei se meitä haittaa, siinäpä pitävät. Me kaksi kuitenkin tiedämme, että tämä on meidän valintamme. Meidän, kahden täysi-ikäisen ihmisen. Se on meidän valintamme samalla tavoin kuin se, että miten meidän asuntomme seinien sisällä eletään muutenkin. Se tuntuu meistä hyvältä ja oikealta, ja on tarjonnut reitin sellaisiin paikkoihin, joista takaisin on palattu joka kerta vahvempina, niin yhdessä kuin yksin.

Niin kauan kuin kyseessä on jokaisen osapuolen oma päätös ja toive, on Isous (ja pikkuisuus) täysin hyväksyttävää. Kun kyseessä on kaksi tai useampia aikuisia ihmisiä, on näiden aikuisten päätös, minkälaista seksiä he harrastavat. Lapseen kajoaminen on aina väärin, vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan lapsen rooliin asettuvan täysi-ikäisen kanssa seksi on okei. On myös hyvä muistaa, että jokaiselle Isolle Isous on eri asioita. Joillekin se on puhtaan seksuaalista ja jotkut eivät halua liittää seksiä ja Isoutta millään tavoilla toisiinsa. Jotkut ovat tiukkoja, jotkut lepsuja. Iso saattaa kasvattaa, opettaa, asettaa sääntöjä, olla piittaamatta omista säännöistään, helliä ja lelliä piloille. Ei ole oikeata tai väärää tapaa olla Iso, on vain erilaisia tapoja. Itseään tutkiskelemalla se oma tapa löytyy kyllä.

Mä olen saanut Isona olemisesta paljon enemmän kuin ikinä uskalsin toivoa. Oon saanut nauraa, hassutella, kasvattaa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Oon saanut puhaltaa pipejä ja kuivata kyyneleitä, oon saanu haleja silloin, kun itselläni on huono olo. Oon saanu kiusata, leikkiä ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttani yhdessä sovituissa raameissa, ja se on ihanaa. Mun ja mun puolison kumppanuudesta on tullut vahvaa, rehellistä ja avointa, kun ollaan löydetty ja hyväksytty itsestämme ja toinen toisistamme Isous ja pikkuisuus.

Mulle Isous on mahtavaa ja äärimmäisen merkityksellistä.
Mikään ei merkitse niin paljon kuin se, kun saan suukottaa mun pienen otsaa ja kuiskuttaa, miten paljon mä häntä rakastan.
Ja se, kun mun pikkuinen mutisee unisena, tutti suussa: "Mäkin sua."

- Iso R

Sääntöjä, sääntöjä, sääntöjä! Osa 2

 Onko sinullakin joskus käynyt mielessä ne paljon pohditut kysymykset?

Siis ne, jotka tulee mieleen jokaiselle oman pikkuisen kanssa ensimmäistä kertaa tutustuvalle?
Jos on, niin ei hätää: Pikkuneuvolan väki keräsi aiheeseen hiukan täydentäviä vastauksia!

Edellisessä osassa selitettiin sitä taustaa, että vaikka joskus vähän kiukuteltaiskin vastaan, niin me pienet tykätään säännöistä!
Tässä osassa selvennetään esimerkkejä, että mitä pikkuiset sitten oikeasti odottaa, haluaa ja toivoo tapahtuvan: Sääntöjä, palkintoja vai rankkuja!? (hui..)

Okei, sääntöjä on hyvä olla ja niitä pitää valvoa, mutta MITEN? 

Käytännössä tapoja on monia ja se mikä toimii yhdelle pikkuiselle ei ehkä toimi seuraavalle. Mutta pääasia on että nämä on tehty yhteisten pohdintojen jälkeen niin, että kumpikin suhteen osapuoli suostuu niitä noudattamaan ja Iso on valmis katsomaan asioiden perään.

Erilaisia keinoja on monenlaisia, ne riippuvat aina pikkuisesta itsestään ja siitä millainen tyyli hänen Isollaan on asioiden opettamiseen. Yksille toimii hyvin keppi ja porkkana- ajatusmalli, toiset etenee pelkkien positiivisten kautta ja kolmannet nyt muuten vaan tykkää piiskata. Sääntöjen valvomiseenkin voi olla hankalaa aluksi saada järkevää keinoa keksittyä, etenkin etäsuhteessa tai jos tiellä on jokin muu arkinen välttämättömyys. Millaisia keinoja siihen sääntöviidakon aloitukseen ja ylläpitoon sitten on? 

Kysytäänpä taas pieniltä:

""Meillä on tällä hetkellä isin kanssa kasvatus- neuvottelut menossa, koska isi on liian lepsu. Minä olen siis aika vapaasti kasvatettu pikkuinen, kun isi vasta totuttelee koittaen löytää sen oman tyylinsä. Oon saanut piiskaa mutku mä nauran sille niin se ei ehkä ole hyvä rangaistus. 

Meillä valvotaan nukkumaanmenoa ja mm. luetaan iltasatuja etänä (Iltasatu iltoina oon oikeesti tosi kiltisti heti sängyssä!). Nukkuminen ja herääminen kuuluu päivärytmin valvontaan, ja aamuisin isi yleensä tietää koska oon herännyt, kun huomaa että oon lukenut sen lähettämän viestin tai pommitan niitä ite sen 5 peräkkäin... Me koitetaan päivärytmin lisäksi vähän pitää silmällä syömistä ja liikkumista mutta näissä kaikissa haetaan vielä sitä sopivaa tapaa, mä haluaisin tarrataulun tms. seurannan helpottamiseksi. (isille terkkuja!) 

Ja tottakai yleinen käyttäytyminen, ihan yleisesti on valvonnassa. Oon joutunut seinälle istumaan (ilman tuolia) kun isi oli super tosissaan ja kerran oon joutunut miitissä nurkkaan.. (Siis miks hauskoista jutuista pitää aina maksaa nurkka-ajalla? Pöh!)"" -Nelli

""Useimmiten käytössä on kaiketi rangaistus menetelmä: On sääntö, jos sitä rikotaan, tulee rangaistus jne. Meillä on tällä hetkellä kokeilussa palkitsemis -menetelmä; on säännöt ja tottelemalla saa palkintoja. Laitan isille viestit nukkumaan mennessä ja herätessä ja kuvat kaikesta mitä syön, jotta isi tietää mitä ja milloin. Joka päivä isi laittaa tarroja taulukkoon, sen mukaan miten hyvin suoriuduin edellisestä päivästä. Kun tarroja on tarpeeks, niin tehään yhessä jotain kivaa. 

Isi ei kokenu rangaistus menetelmää toimivaksi itelleen ja mä olisin kaivannu siihen lisää kuria tai jotain. Tää on osoittautunut toistaiseksi hyvin toimivaksi näin päin, koska mun pahimpia pelkoja pikkusena on kuitenkin se, että teen vahingossa jotain väärin ja saan rangaistuksen, joka ei ole oikeutettu ja isi vihaa mua ja hylkää mut (pieni pää vetää nää tosi helposti johonki övereihin mittasuhteisiin). 

Palkinto menetelmä toimii hyvin meillä, kun en kuitenkaan koskaan riko sääntöjä, muuten kuin pakon edessä tai vahingossa ja sillon rangaistukset ei kuitenkaan ole oikeutettuja. Palkinnot kannustaa tekemään paremmin ja säännöt on kuitenkin hyvinvointia tukevia, niin mitä paremmin ja helpommin niitä oppii noudattamaan, sitä enemmän voi vaikuttaa asioihin, mitkä tarvii huolenpitoa ja sitä paremmin voivaksi tämä pieni muuttuu."" - ✶Nimetön tähtönen✶

Miten erilaisia sääntöjä, rangaistuksia ja palkintoja toteutetaan käytännössä? 

Tähän kannattaa lähteä yhdessä miettimään molempien omia tapoja ja mikä toimisi parhaiten yhdessä. Loppuun on kerätty muutamia esimerkkejä siitä, millaisia ja miten - eri sääntöjä tms. voi toteuttaa. Älkää silti saako liian hurjia ideoita isot! Kysykää ensin mitä mieltä pikkuinen on säännöistä ja pohtikaa ne sitten yhdessä omien tavoitteidenne mukaisiksi.

• Karkkipäivät:
  - Karkkia saa syödä vain tiettyinä päivinä. Karkkia voi ostaa ja ottaa vastaan mutta sen saa syödä vasta esim. lauantaina. Jos karkkia syö jonain toisena päivänä? Siitä seuraa selkeä rangaistus: seuraavan karkkipäivän poisto kalenterista tms.
  
  
• Hampaiden pesu 2x päivässä:
  - Helppo valvoa jos ollaan saman katon alla. Jos ei olla, niin pikkuinen voi vaikka lähettää peili selfien tai videon omalle Isolle, hampaita pestessä.
  
  
• Nukkumaanmeno ja herääminen:
  - Hyvää yötä ja huomenta viestit isolle herätessä ja nukkumaan mennessä kertoo sen, onko pieni ollut ajoissa. Myöhästymisestä selkeä ja yksinkertainen rangaistus tai vaihtoehtoisesti hyvistä suorituksista palkinto.
  
  
• Terveellinen syöminen:
  - Ruokailurytmi! & Pieni ilmoittaa mitä on syönyt ja milloin. Pienellä on suurpiirteiset kellonajat, milloin pitää syödä ja ohjeet siitä, mikä on ruokaa? (Nimetön kommentti: "isi väitti, ettei kahvi ja jäätelö oo ateria, edes kesällä!") Rangaistus väärin syömisestä ei ole toimivin tapa tähän yhteyteen, mutta palkinto oikein syömisestä on hyvä idea.
  
  
• Ruutuaika:
  - Kauanko saa olla ruudulla jos meinaa olla vaikeuksia esimerkiksi tehdä koulutöitä tai vaikka nähdä ystäviä. Esim. 30 min ennen uniaikaa laitettava laitteet pois. Isolla on oltava mahdollisuus nähdä tämä tai tarkistaa muuten. (Ja tässähän iso testaa myös pikkuisen luotettavuutta). Lähes kaikki somet saa niin, että iso voi tarkistaa, koska pikkuinen on käyttänyt laitteita. Rangaistus: Jos ei totella -> 30min seuraavalta päivältä pois. 
  
  
• Ulkoiluaika/liikunta:
  - Pientenkin on hyvä käydä ulkoilemassa päivittäin, että nukkuminen onnistuu. Esimerkiksi 15-30 minuutin kävely, jonka voi tehdä vaikka ihan vain kävelemällä kauppaan ja kotiin. Tai pieni liikuntasuunnitelma, joka on tehty yhdessä pikkuisen kanssa. Rangaistus jos ei toteudu: karkkipäivän siirto tai pehmon takavarikointi hetkeksi.
  
  
  

Sääntöjä, sääntöjä, sääntöjä! Osa 1

 Onko sinullakin joskus käynyt mielessä ne paljon pohditut kysymykset? 

Siis ne, jotka tulee mieleen jokaiselle oman pikkuisen kanssa ensimmäistä kertaa tutustuvalle? Jos on, niin ei hätää:
Pikkuneuvolan väki keräsi aiheeseen hiukan täydentäviä vastauksia!

Miksi pikkuiselle täytyy tehdä niin paljon sääntöjä?
Olenko huono Iso jos en osaa määräillä? Mihin sääntöjä ja sopimuksia tarvitaan? Miksi oma pikkuiseni on niin vaativa? 
Ensimmäisenä pikkuisista ja säännöistä saattaa monelle tulla mieleen, että se on hankalaa ja "ei ne niitä noudata kuitenkaan..." Miksi siis vaivata päätään keksimään kymmeniä sääntöjä, saatika valvomaan niitä? Vastaus on yksinkertainen: koska säännöt ovat yksi luottamuksen perusta pikkuisten kanssa. Miksi luottamus sitten on tärkeää? Siksi että pikkuinen voi olla oma itsensä ja niin pieni kuin haluaa, seurassasi tai ilman.

Miksi siis pikkuisille pitää olla sääntöjä?
Tämä on vähän samanlainen kysymys kuin että miksi maailmassa pitää olla laki ym.? Tottakai siksi, että kaikilla olisi turvallinen olo. Miksi siis pikkuisen nukkumaanmenoa, hampaiden pesua ja ties mitä, valvotaan säännöillä? Jos keksit yhdenkin syyn niin onnea: olet Caregiver- ainesta!

Dynamiikka luo sääntöjä ja toisin päin...
Ennen mainittuihin kysymyksiin vastaamista on tottakai tarpeellisempaa määrittää suhteen laatua ja keskustella sen pohjalla olevasta dynamiikasta. On aivan helposti ymmärrettävää, että sääntöjä ja muita lähtökohtia ei voida määrittää ennen kuin on pohdittu millaisella dynamiikalla suhdetta lähdetään rakentamaan. Nimittäin näitä sääntöjen teon syitä ja tarkoitusperiä löytyy paljonkin, sitten kun dynamiikka on selvillä ja yhteisesti sovittu.

• Esim 1. D/s -suhde, jossa toinen osapuoli ottaa dominoivan ja toinen taas alistuvan roolin. Tällaisessa suhteessa jonkin säännön perimmäinen syy voi olla ihan vaan: "koska mä voin". Olipa sääntönä sitten kielto, rangaistus tai palkinto hyvästä käytöksestä - sen saa, koska yhteisellä sopimuksella on päätetty että pikkuisen tulee totella omaa Isoa ja tämän päätöksiä.

• Esim 2. Suhde S/m -dynamiikalla, jossa alistuva osapuoli saa mielihyvää esim. kivusta ja alistava taas sen tuottamisesta. Tässä tilanteessa dynamiikka voi määrittää vahvasti sääntöjä, esimerkiksi että millaisesta teosta saa / joutuu tekemään ja mitä? Ja tietenkin, joissain tapauksissa sen rangaistuksen on oltava mahdollisen mälsä juttu, eikä mitään kivaa.
  
  

Molemmissa tapauksissa voi olla sääntö: EI herkkuja arkipäivinä.  
Tuollaisella säännöllä pyritään esim. terveellisempiin elämäntapoihin. Syy sille, miksi näitä sääntöjä on, löytyy usein niitä noudattavan pikkuisen omasta päästä. Suhteen molempien osapuolien toiveista. Jollain pikkuisella taas voi olla palkintojärjestelmä, joka kannustaa ihan vaikka arkisissakin asioissa. Kaikkien näiden perustana on siis kuitenkin yksi ja sama: jokin pikkuisen tai hänen isonsa toive ja ajatus, suhteen tai oman hyvän elämän, muodostumisesta.

No sitten päästään siihen mielenkiintoiseen kysymykseen, eli taustaan siitä, MIKSI me pienet haluamme näitä sääntöjä ja MITÄ toivomme niiden takana?
Tähänkin on niin monta vastausta kuin on pieniä ja heidän sääntöjään, kysytään vaikka:

""Toivon ja tarvitsen sääntöjä nukkumaanmenoon ja heräämiseen. Pieni minä ei jostain syystä osaa mennä nukkumaan ilman nukkumaanmenoaikaa, eikä siis iso minäkään pääse ajoissa nukkumaan, koska ne asuu samassa kehossa. Ilman nukkumaanmenoaikaa valvominen venyy ja venyy, koska pieni ei tajua, että pitää nukkua, kun väsyttää. Saatan unohtua tuijottamaan seiniä, vaikka vois ihan yhtä hyvin olla nukkumassa. Kun iso on määrännyt nukkumaanmeno ja heräämis ajat ja huolehtii niiden noudattamisesta, on pienellä minulla sellanen olo, että siitä välitetään ja se tottelee mielellään. Ei se itse ymmärrä, miksi pitää nukkua, kun vois valvoa ja aamulla taas, pitää valvoa, vaikka vois nukkua, mutta isi tietää ja se riittää."" -✶Nimetön tähtönen✶

""Toivon aina sääntöihin, että mm. mun herkkupäiviä valvotaan ja hampaiden pesua. Miksi? Pikkuisena en aina ajattele ihan aikuisimmilla aivojen osillani ja tiedän sortuvani vaikkapa nälkäisenä ollessani kaupassa, hyvinkin äkkiä, vain herkkujen haalimiseen. Ja hammaspesuhan on ehdottoman tärkeää. Pieni minä ei osaa ajatella näitä tai muita terveellisyyksiä samalla tapaa kuin aikuinen ja siksi jonkun, tässä tapauksessa Isin, on valvottava että ne tulee huolehdittua. Yksinkertaista siis, selitys on että pikkuisena sitä menee niin lapselliseen moodiin ettei hahmota sitä, että sipsipussista ja muumi limusta ei lähde nälkä...""
- Nelli

""Toivon ja tarvitsen Isiltä nukkumaanmenoaikoja. Lisäksi kaipaan, että vahditaan oikeanlaista ruokailua etten syö vain leipää. Lisäksi välillä kaipaan sääntöihin liikunnan lisäämistä, varsinkin jos on öitä, kun ei saa nukuttua. On ollut omia sääntöjä, jotka Isi on sitten hyväksynyt ja seurannut. Esimerkiksi, että pikkuinen käy nappaamassa vähintään 3 pokémonia per päivä tai käy hakemassa vähintään oman asuinalueen kaikki pokéstopit tyhjiksi. Kuva todisteita aina paikasta.""
-TEGAMi

Miksi sitten pienet ei osaa huolehtia näitä asioita itse? 

Pikkuinen siis toivoo että joku huolehtii asioista, joita hän ei pikkuispäissään osaa ajatella. Entäpä miksi pikkuinen ei osaa tuollaista huolehtia itse? Miksi pikkuinen ei opettele, muistuta itseään tai käy ostoksilla vain ollessaan aikuinen?

Näihin kysymyksiin on taas niin monta vastausta kuin on pieniäkin. Yksi käy ehkä ostoksilla oman isonsa kanssa ja hupsista vain, ei ollut tarkoitus mutta oikeanlainen seura vie pikkuisen pään mennessään. Toisella taas kaupassa käyminen itsessään on niin sosiaalisesti ahdistava, että siltä haluaa suojautua pienen pään sisään, ikään kuin piiloon. Siinäpä sitä sitten ollaan, pikkuspäissään karkkihyllyllä hakemassa palkintoa, koska selvisi juuri kaupasta elossa.

Ei ole kyse siis siitä että pieni ei osaa, vaan siitä että aivot reagoivat osaamisessa tasoltaan erilailla silloin kun on pikkuispäissään ja leijuu mikä-mikä-maan yllä, Peter Panin seurassa. Tuolloin pikkuisen isoin tuki ja turva on suhdedynamiikalla luodut säännöt ym. ja se pieni pohtiva ääni joka toistaa ison sanat: "Ei karkkia arkipäivänä". Pikkuiselle tukea ja turvaa luo myös ajatus siitä, että vaikka se oma Iso ei olisikaan nyt tässä ja paikalla, niin hän välittää ja häneltä on saatu ohjeet miten tulisi toimia. 

Pikkuiselle on ääri tärkeää tietää, että joku välittää... 

ABC - Ison ja pienen suhdeoppi. Vieraileva Kolumnisti

 Pikkuneuvolan ensimmäinen vieraileva Caregiver-kolumnisti on täällä! 

Ensimmäisenä vierailijana arvostamme sitä, että hänen fiksut ajatuksensa olivat heti hyvissä perusasioissa. Nimittäin Cg/little -suhteeseen ryhtymisessä! 
Isojen oppaan esimmäisenä aiheena esittelemme: 

Caregiver, minäkö?
Isoksi ryhtyminen: Mitä asioita on hyvä keskustella ja pohtia, ennen suhteen aloitusta ja sen alussa? 

Omat taidot, tarpeet ja ominaisuudet - Caregiver/little -suhteet, mitä ne on?

Ison ja pikkuisen välisiä suhteita on monia erilaisia. Ne poikkeavat toisistaan suhteen osapuolien ominaisuuksien, tarpeiden ja halujen mukaan paljonkin. Kahta samanlaista suhdetta ei ole. Suhteissa on perinteisesti ison ja pienen erilaiset roolit, jossa iso on se joka huolehtii pienen hyvinvoinnista ja pieni saa mahdollisuuden toteuttaa omaa pikkuisuuttaan ison suojeluksessa. Tämän jälkeen kaikki onkin sitten täysin yksilöllistä ja suhteen osapuolien kesken sovittavissa. Ja sovittavaa on, se on varma.

Ison ominaisuudessa olet suhteen osapuoli, jonka tehtävänä on luoda turvallinen olotila suhteen sisälle pikkuisen tarpeiden täyttymistä varten. Isona saat omat tarpeesi täytettyä, kun pieni, josta huolehdit, voi hyvin ja saa tutkia omaa maailmaansa turvallisesti siipiesi suojassa. Saat siis kicksisi huolenpidosta, ohjaamisesta, opettamisesta tai kouluttamisesta. Voit myös nauttia pikkuisen oman matkan ihastelemisesta, oli se sitten saippuakuplien puhaltamisen ihmeellisyyttä ihmetellen tai sääntöjen noudattamiseen liittyvien asioiden vaikutusta seuraten.  

Kun ryhdyt suhteeseen pikkuisen kanssa, on edessäsi paljon keskustelua tunteista, tarpeista, molempia hämmentävistä asioista, säännöistä ja niin edelleen. Mutta tärkeintä on muistaa, että suhde on matka sinuun itseesi. Ison roolissa on kysyttävä ensimetreillä itseltään, mitä minä haluan ja miksi minä haluan tähän suhteeseen tämän pikkuisen kanssa.

Miksi haluat suhteeseen pikkuisen kanssa? - Minkälaista suhdetta haluat tai tarvitset? 

Pikkuisen maailman tutkiminen on kiinnostava matka, mutta matkalla voi kompastua alkuunsa, jos ei ole miettinyt seuraavia asioita tarkkaan ennen ensimmäisiä askeleita.

• Onko mielessäsi oleva suhdemuoto oikeasti ison ja pikkuisen huolenpitosuhde? 
  Ettet vain ole sekoittanut pikkuisuutta muunlaiseen D/s suhteeseen? Pikkuisuuden määritelmä kannattaa tutkia ja keskustella kumppanin kanssa mistä tässä suhteessa oikeastaan on kyse.
  
  
• Mihin olet valmis sitoutumaan? 
  Oletko pohtinut kuinka paljon aikaa olet valmis sitomaan tähän suhteeseen. Pikkuisten kanssa tulee ennen muuta olla johdonmukainen ja selkeä. On varsin haastavaa joutua heti ensimmäiseksi toteamaan, että suhteen ajankäyttöä ei keskusteltu huolellisesti etukäteen ja sitä joutuukin korjaamaan heti alkuunsa pienemmäksi. Pienet asiat on helpompi korjata kuin isot, joten mieti valmiiksi mihin olet valmis. Pikkuisilla on tarve tulla huomatuksi ja viestejä ja huomionhakua tulee varmasti. Oletko valmis vastaamaan niihin työpäivän aikana, aamuisin ja iltaisin, vapaapäivinä, omissa harrastuksissasi.
  
  
  
• Mikä sinua kiinnostaa tai kiihottaa nimenomaan pikkuisleikeissä? 
  Mistä saat omat kicksisi? Onko kiinnostuksesi nimenomaan seksuaalista kiihotusta vai mielenkiintoa pikkuisuutta kohtaan. Kerro nämä tarpeesi kumppanillesi, jotta olette molemmat niistä tietoisia.
  
  
• Kuuluuko suhteeseen seksiä? Jos kuuluu, minkälaista? 
  Aina seksin ei ole tarpeen kuulua suhteeseen, mutta varsin usein se kuuluu. Minkälaisesta seksistä pidät ja sopiiko se kumppanillesi.
  
  
• Huolenpito on olennainen osa pikkuisen kanssa elettävää elämää. 
  Oletko miettinyt minkälaista huolenpitoa haluat tarjota? Pikkuisten tarpeet ovat moninaiset. Toiset haluavat säännöllisyyttä päivärytmiin tarkkojen aikataulujen ja sääntöjen kautta ja toiset voivat haluta vain leikkiä leluilla ja odottaa ison olevan läsnä leikissä. On tärkeää tunnistaa omat tarpeet ja kyvyt sekä täsmätä suhde vastaamaan niitä. On myös kyse ison haluista ja kyvyistä, ei pelkästään pikkuisen maailmasta.
  
  
• Minkälainen valtadynamiikka suhteessa on mielestäsi hyvä olla? 
  Haluatko itsellesi valtaa suhteessa pikkuiseen? Jos haluat, minkälaisissa asioissa?

Suhteen sopimus on hyvä tehdä, vähintään suullisesti! 

Jokainen suhde heijastaa molempien suhteen osapuolien tarpeita ja haluja. Jotta näistä asioista osataan pitää kiinni, ne on tärkeää sopia ennalta. Pikkuiset ovat myös tarkkoja muistamaan asioita joita on sovittu. Jos et ole huolellinen, etkä vaikka itse muista mitä suhteessa on sovittu, olet ennen pitkää pulassa. Suosittelemme kirjaamaan asiat vähintään ranskalaisin viivoin kirjallisesti ylös, jotta molemmat ovat suhteessa samoin säännöin.

Minkälaisesta sopimuksesta on kyse? 
Sopimuksella sovitaan mikä suhteen tarkoitus on. Sopimus voisi alkaa esimerkiksi näin: 

""DD/LG sopimus: Tämä sopimus on laadittu XX pikkuisen ja ZZ ison välille.
Sen tarkoitus on sopia säännöistä, joilla pidetään huolta XX pikkuisen hyvinvoinnista ja riittävästä yöunesta...""

Sopimuksessa on myös hyvä sopia seuraavista asioista: 

Kuinka kauan sopimus on voimassa? 

Minkälaisia sääntöjä se sisältää, vastuut ja velvollisuudet? 

Miten toimitaan jos sääntöjä rikotaan? 

Kuinka ongelmia käsitellään?

Kinkyjä elementtejä sisältävä ihmissuhde antaa mahdollisuuden toteuttaa itsessä kaikkein syvimpiä ja usein piilossa olleita tai vielä olevia tunteita ja asioita. Pikkuisten kohdalla puhutaan varsin usein erittäin herkistä asioista, joilla ei ole syytä leikkiä liian kepein perustein. Kun leikkiin ryhtyy, on syytä tietää mihin on menossa ja mitä voi tapahtua. Puhuminen on siksi tärkeää, jopa välttämätöntä.

Hyviä ja turvallisia leikkihetkiä.
- C

Pikkuinen tyyli

 Pikkuinen tyyli, osa 2: Vaate on valinta...

Monesti pienten keskuudessa ja ulkopuoleltakin, kuulee keskusteluja siitä, että millainen on oikeanlainen pikkuinen.
Pikkuneuvolan vastaus tuohon kysymykseen on tuttu - oikeanlaisia pienten tyylejä, on ihan niin monta kuin on pikkuisiakin. 

Jokaisella pikkuisella on oma tyylinsä. Siinä missä yksi vannoo että pienellä pitää olla pinkkiä, toinen pieni saattaa tykätä vain harmaasta ja mustasta.
Edes tiettyjä vaatekappaleita kuten bodyt ja jumpsuitit, ei voi yleistää, sillä kaikki pienet eivät niistä pidä.

Pääasia pikkuisen vaatteissa ja omassa tyylissä on se että niissä viihtyy. Eihän minkään vaatteiden päälle pukemisessa ole mitään mieltä jos siitä ei pidä?
Tällä kertaa pienet pohtivat tyyli asiaa mm. pukeutumisen eri näkökulmista ja vastasivat muutamiin kysymyksiin.

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Olen saanut kuulla monta vuotta todella valheellisia ja mauttomia lauseita: 

''Et voi olla pieni koska sulla on lävistyksiä'', 

''Et voi olla pieni koska pukeudut mustaan tai kuin aikuinen'', 

''Et voi olla pieni koska olet isokokoinen'', 

''Et voi olla pieni koska sinulla on lyhyet hiukset''... 

Näiden kommenttien takia pienten tyyli on minulle tärkeä asia.

Ensin yritin tunkeutua väkisin muiden muokkaamaan muottiin, parin vuoden tunkeutumisen jälkeen tajusin että pieni voi olla minkälainen tahtoo! Laitoin vihdoin ne rastat mistä olin haaveillut, heitin suurimman osan vaaleista vaatteista pois tai värjäsin ne tummaksi. Nykyään esimerkiksi bileissä saatan ihan hyvin pitää nahkahametta ja maihareita ja olen yhtä pieni kuin muutkin ketkä kokevat olevansa pieniä.

Aluksi yritin katsoa nettisivuilta littlemäisiä vaatteita, sain vinkkejä katsoa esim. littleforbig.com ja kyllä sieltäkin löytyy jotain tällaisille mörkö pienille, mutta sivusto mistä itse löydän parhaiten on emp.fi. Niin arkeen kuin bileisiin löydän aina jotain kivaa. - Peikko

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Tälle pienelle pikkuinen pukeutuminen on iso osa jokapäiväistä ulkonäkö identiteettiä. Lähes aina päällä on söpö mekkonen tai hame ja polvisukat. Jos vaatetus muuten on suht arkinen ja tavallinen, tylsän värinen tai muuten "aikuinen" niin vähintään värikkäät pinnit tai rusetit löytyy päästä.

Ei ihan pelkkää pitsiä ja hattaraa kuitenkaan. Suurin osa vaatteista on ihan tavallisia aikuisten vaatteita, yhdistelmät ja värit ja asusteet ja ihan vaan se kokonais lookki on se, mikä pieni söpö tyttö -vaikutelman tekee. Tyttö identiteetti istuu vahvana ja sen korostaminen pukeutumisella tuntuu luontevalta. Jokainen pieni saa olla sellainen kun on ja tämä pieni tuntee olonsa kaikkein kotoisammaksi, kun voi pukeutua kuin tyttömäinen tyttö. 

Enimmäkseen teen vaatteet, varsinkin söpöt mekkoset, itse. Sillä tavalla saa juuri sellaista, mitä tahtoo. Toinen paikka hankkia vaatteita on kirpputorit. Jänniä kuoseja mielenkiintosi värejä löytyy sieltä parhaiten. Tuunaamalla kirppis vaatteista saa tosi kivoja ja persoonallisia. - Kaisla

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Minun pikkuistyyli vaihtelee ihan päivän mukaan. Joskus on mekkopäivä, joskus shortsit ja joskus vaatteet unohtuu aamulla ensin kokonaan, kun ei osaa päättää ja tulee hauskempaa tekemistä mieleen. Niinkun vaikka kokata aamupala murot pelkkä keittiöessu päällä tai mennä heti aamulla kylpyyn leikkimään ankkaa. Ja kyllä, asun yksin, isi ei siis ole aina vahtimassa. Pieneen tyyliin kuuluu muutenkin mun mielestä ihan sellaiset vaattet mitä pieni itse haluaa! Käyn ihan kaupungillakin maahis hännän kanssa, (tehty harmaista matonkuteista tai pinkistä huovutetusta villalangasta). Niin, olenpas käynyt ihan aikuisten töissäkin hännän kanssa, koska duh miksei? 

Tyyli on osa persoona ja persoonaa saa aina mielestäni tuoda ilmi. Pikkuisena tykkään itse kaikesta söpöstä mutta myös itselle sopivasta persoonallisesta ja etenkin siitä jos muut pitää mua söpönä tai kehuu, koska silloin tunnen saavani huomiota. Minut voi myös nähdä bileissä, monesti juuri sellaisissa noin 4v. toteutetuissa: "minä itse osaan pukea"- kokoelmissa. Ja sitäpaitsi ei munkaan isi tiedä kaikkee tyttöjen vaatteista, vaikka osaakin yllättää mm. maailman söpöimmällä Ariel- oloasulla. (Kaikki Isot nyt pikkuisvaate- opintoihin omiensa kaapeille, heti!) Pienten tyylin ei tosiaan tarvitse olla värien sekameteliä tai mitään uusinta uutta ja ostettu ties mistä kaukaa pikkuiskaupasta, kun melkein perus vaatekauppojenkin vaatteilla yhdistelee itselleen ihan sopivan kokoelman vaatteitaan. Minulle, ne parhaimmat pikkuisvaatteet on mm. lähipiiriltä vanhoina saatuja tuunattuja, alennusmyynnistä ja kirppikseltä löytöinä tehtyjä söpöyksiä tai ihan vaan tavallisen vaatekaupan vaate, joka muuttuu pieneksi heti pikkuisen asusteisiin yhdistäessä. - Nelli