Mielen hyvinvointi - osa 3

Pienten mieli ja hyvinvovinti, osa 3: Mitä pikkuinen pelkää?

Muistilista isoille ja muille pienten kanssa puuhaaville.

Moni Iso tuntuu olevan joskus ihan ulapalla siitä, että meillä pikkuisilla on pelkoja ja tunteita, jotka voivat olla tavallisen kanssakäymisen tiellä. Hiljainenkin pikkunen saattaa hyvinkin haluta jutella muiden kanssa ja olla mukana, mutta ei uskalla koska söpön ulkokuoren takana kuohuu suuri tumma pelkojen meri. Pikkuinen, joka taas on kokoajan höpöttämässä ja tarvitsee jatkuvaa huomiota, saattaa piilottaa omat pelkonsa tuohon hyvin huolettomalta vaikuttavaan sosialisointiin.

Asiaa pohtiessa, Pikkuneuvolan pienet kokemusasiantuntijat kokosivatkin aikamoisen listan erilaisia pelkoja. Pelkojen kanssa, jokaisen ison tai sellaiseksi haluavan, täytyy muistaa että niitä ei koskaan saa tai edes kannata käyttää hyväkseen missään tilanteessa! (Saatat saada pelästyneen lisäksi myös suuttuneen pikkuisen, puremaan sinua.. en sano mistä.) 

Pienten pelkoja...

Pimeää! Kun ei näe mitään alkaa kuvitella kaikenlaista. (Yyövalo!)

Tunteita. Pikkuinen voi pelätä, että kertoessaan niistä tulee hylätyksi.

Kommunikointia. Voi olla pelottavaa kertoa aina oma mielipide. 

Yksinäisyyttä. Muista varmistaa ja kertoa että pieni on tärkeä!

Ettei iso hyväksy pientä omana itsenään, sellaisena kun on.

Sitä ettei riitä. Pikkuinen voi pelätä että tahdotkin jotain enemmän.

Muiden ja etenkin oman ison odotuksia ja sitä, ettei pystykään täyttämään niitä.


Sitä, että on liikaa tai vaivaksi. Pienen mieli keksii helposti syitä miksi hänestä ei pidetä. Pieni voi ajatella olevansa liian hankala, raskas, vaativa, huomionkipeä...

Sitä, että hurjimmat pelot ottaa vallan. Jos niin on käymässä, pieni saattaa jopa muuttaa käytöstään kompensoidakseen..

 Pieni voi pelätä aikuistelua! Pienelle Voi tulla stressiä aikuisten maailmasta ja sen myötä jotkut jutut voi alkaa pelottaa. Tätä helpottaa kannustus ja kehuminen. Pieni palkintokin voi olla hyvä apukeino!

Ja lisää pelkoja...

Että iso hylkää, koska ei osaa olla pienen kanssa, kun tätä pelottaa. Tämä selviää juttelulla, ison kannattaa avoimesti kertoa mikä mietityttää, pikkuiselta voi löytyä hyviä neuvoja tai toiveita mitä itse haluaa näissä tilanteissa.

Ettei saa näyttää pelkojaan, vaan joutuu piilottamaan ne ja olemaan niiden kanssa yksin. Tätä voi lievittää juttelemalla pienen kanssa avoimesti kaikesta.

Pieni voi esimerkiksi uusissa tai jännissä tilanteissa pelästyä jotain ihan tavallista ja hassua asiaa, reaktio voi olla hyvin primitiivinen ja tunteellinen. Itkuisuus tai säikädys menee varmasti kuitenkin ohi rauhoittelulla ja haleilla.

Muita isoja, vaikka olisivat tuttuja. Pienillä on kova halu olla mieliksi kaikille, koska silloin omakin iso on tyytyväinen. Tässä ison rooli on tärkeä, kerro pikkuiselle etukäteen, mitä häneltä odotetaan muiden seurassa ollessa.

Muita pieniä, koska muiden kanssa pikkuinen tulee entistä tietoisemmaksi itsestään ja omista ominaisuuksistaan. Pieni voi pelätä myös arvostelua.

Arvostelun lisäksi pikkuinen voi pelätä ettei ole jotenkin oikein pieni, hänelle kannattaa kertoa ja vahvistaa aina sitä ajatusta, että hän on oikein ihan juuri sellaisena kuin on.

Lopulta, parhain asia mitä voit oman pikkuisesi isona tehdä, on kysyä tästä aiheesta häneltä itseltään! 

Jokainen pieni on oma itsensä ja kullakin on yksilölliset pelot ja suuret tunteet.

Se että kysyt, osoittaa että välität!

Mielen hyvinvointi - osa 2

 Pienten mieli ja hyvinvointi, osa 2: 
Mikä pikkuisen mielen hyvinvointiin vaikuttaa?

Pienellä on aina syynsä tuntea mitä tuntee ja olla sellainen kuin on...

Pikkuisille tunteet, kuten pelko, sekä niiden tunnistaminen ja käsittely, ovat suuria juttuja. Pohtiessa aihetta pienten näkökulmasta, löysimme muutamia omakohtaisia ajatuksia...

Alla on kolmen pikkuisen ajatukset siitä, mitä pieni minä pelkää ja mistä tulee paha mieli?

""Kun kaikki muut hehkuttaa sitä pinkkiä vaahtokarkki pilveä, oman isonsa tai pikkuis-kaveri siskojen ja veikkojen kanssa ja itse on etsinyt isoa yli 2 vuotta niin pieni peikko saa päähänsä että entä jos jää yksin, entä jos ei löydä ketään? Kun tuota ajatusta tarpeeksi kylvää, se pelon puu on pian niin isoksi kasvanut, ettei sitä mikään tulipalo, kaivuri tai muu, helpolla alas saa. Silloin sekin jo, kun tulee pikkuis -fiilis esim. pehmosta, saattaakin tuoda pelot esille ja loppujen lopuksi koko pienuutta voi ruveta pelkäämään. 

Monesti varsinkin bileissä ja foorumeilla, tulee fiilis että kaikilla on jo joku. Ja vaikka on yksin ajatusten ja pelkojen kanssa, eikä uskalla puhua, koen tärkeäksi että näistä täytyy puhua ja pikkuneuvola on täydellinen paikka tähän. Monet pienet on herkkiä ja jos ei uskalla ilmaista pienuuttaan, tai niinkuin minun kohdalla ei vain ole ketään kenen kanssa esim leikkiä, niin helposti pelkojenkin kanssa jää yksin tai niitä vähättelee, joko itse tai muut. Harmikseni olen huomannut, että todella monet isot vähättelee pienten tunteita, eikä usein yritä edes ymmärtää. 

Toinen inhottava juttu on mt- asioista tietämättömät. Olen saanut kuulla, että koska mulla on perhe niin enhän mä ole yksin. Olen myös yhdistyksessä aktiivi ja mulla on kinkyjä kavereita, joiden kanssa voi olla sellainen kun on. Nämä on totta, en sinänsä ole yksin, mutta pieni minä ei ajattele asiaa ihan niin yksinkertaisesti. Pieni minä on yksin ja yksinäinen, jolla on pelkoja siitä, että ei saa toteuttaa itseään tai ei tule ymmärretyksi..."" - PEIKKO

""Tähän aiheeseen on varmasti jokaisella pienellä omat kokemuksensa sanottavanaan. En usko, että pelot olisi tuntemattomia kenellekään pienelle. Mulla on tullut kanssa tosi paljon pelkoja vastaa, kun pikkuisen minän olen valloilleen päästänyt. Sieltä on löytynyt tosi paljon yksinäisyyttä, hylätyksi tulemisen pelkoa ja vanhoja traumoja hylätyksi tulemisesta. Olen päässyt pienessä mielessäni syvälle siihen olotilaan missä koen olevani pieni Kaisla 5v., joka olin oikeasti viisivuotiaana. Ja siihen tunteeseen, missä koin olevani aivan yksin tyhjyydessä ilman ketään kenen luo voi mennä kun on paha olla, ilman ketään kuka pitäis huolta ja hoivais tai ottaisi syliin, kun on vaikeaa. Ilman kannustusta ja tukea, apua ja hyväksyntää.

Olen kokenut uudestaan niitä tunteita ja yllättynyt siitä, miten vahvasti ne on edelleen aktiivisia siellä pienessä mielessä ja miten paljon ne pelot vaikuttaa siihen, miten aikuinen minä toimii arjessa. Olen alkanut pikkuhiljaa rakentamaan sinne tyhjyyteen turvapaikkaa, sille pienelle Kaislalle. Sellaista, missä sen on hyvä olla ja se kokee olevansa turvassa. Sellaista paikkaa, missä ei tarvitse pelätä. Siellä Kaislan on hyvä olla yksinkin, siellä Kaisla hallitsee. Sinne pääsee vaan ne, ketä Kaisla sinne valitsee milloinkin päästää. Sinne ei pääse kummitukset ja möröt. Välillä ne kuitenkin tulee hakkaamaan ovia ja ikkunoita, joskus tosi kovaa, niin ettei niiltä saa rauhaa.

Siinä kohtaa se ulkopuolinen apu ja tuki on tärkeää. Silloin tämä pieni tarvitsee ympärilleen niitä ihmisiä, jotka tukee, auttaa ja ymmärtää. Silloin vertaistuki, on vertaansa vailla. On tärkeää, että on muita pieniä, jotka muistuttaa siitä, että useimmilla pienillä ne pelot on vastaavia ja kaikki kamppailee niiden kanssa ja niistäkin selviää. Kaikkien isojen olisi oleellista myös ymmärtää, tai ainakin hyväksyä se oleellinen osa pikkusen kanssa olemista, että se tuo mukanaan niitä pelkoja ja niiden kanssa pitää olla kärsivällinen.

Pienet on siitä mahtavia, että pikkuis -tilassa ollessa, ollaan niin mahdottoman avoimia ja omia itsejämme puhtaimmillaan, että sitä pitäis kunnioittaa. Se pitäis ottaa vastaan suurena luottamuksen osoituksena, sitä pitäis kohdella varoen ja ennen kaikkea ottaa vakavasti ne pelot. Pienet haluaa olla ja tulla rakastetuksi, hoivatuksi ja välitetyiksi. Pelkojen hyväksyminen on osa sitä välittämistä."" - KAISLA

""Mulla on ollut paljon mörköjä ja ahdistunut oon aina jossain määrin, mutta oon myös oppinut hallitsemaan sitä. Tämäkin siis pelkää mörköjä, vaikka persoonasta ei ehkä uskoisi. Mulla pelot liittyy siihen, että mikä on sallittua ja mikä ei. Mikä on sellainen tunne, joka saa olla ja mikä taas ei saa olla olemassa? Vois luulla että tunteet on sallittuja mutta minäpäs se soimaan itseä niistä. Tämän mä olen oppinut jo kauan sitten, kun piti "olla ihmisiksi" tai kasvaa äkkiä aikuiseksi. Oli helpompi vain kieltää tai piilottaa omat tunteet mieluummin kuin tuoda niitä julki ja katsoa mitä tapahtuu. Pieni minä tekee tätä yhä, kovasti yritän harjoitella olemaan avoin ja rehellinen tunteista. Aina se ei ole helppoa.

Mä olen joskus (ihan itse) oppinut että tunteet pistetään piiloon, koska ne on omia ja niistä muka ei voi puhua. Sille miksi ei voi puhua, on ihan oma ajattelu koukero: Jos tunteistaan kertoo, voi joutua kovasti selittämään tai puolustamaan niitä ja saattaakin huomata, että niitä ei hyväksytä. Tuolla logiikalla on fiksumpaa olla hiljaa ja piiloutua, kuin että sanoisi ääneen, jotta muut voi haukkua. Olettaen, että haluat saada huolenpitoa ja olla hyväksytty, toivottu jne.

Tuon tunnepuolen takia pieni minä pelkää sitä, että on jotenkin liikaa tai liian vähän. Oletan ja ajattelen ihmisten puolesta päässäni mitä mieltä ne on ja sitten pelkään sitä, että se onkin totta. Esim. "Vaadin taas liikaa tai oon varmasti liian roikkuva..", kun todellisuus on vaan toimivan pikkuis -suhteen toivomista ja se vaativana olo on tavallista keskustelua jne. Pienet aivot on sitä mieltä, että parisuhteen rakentaminen, keskustelu ym. on väärin, koska "ei ole oikein kertoa tarpeistaan" ja kaikki muut sataviiskyt plus -miljoonaa erilaista syytä.

Mä pelkään myös yksin olemista koska silloin mulla on aikaa olla omien tunteiden kanssa. Se ahdistaa kun on oppinut, että osa tunteista on sallitumpia kun toiset. Näitä vähemmän sallittuja on myös siis esim. ikävä ja läheisyyden tarve. Yksin ollessa "sallimattomat" tunteet tulee pintaan ja sitten on ihan väärä olo ja ettei saisi olla olemassa, koska tuntee näin. En syytä tästä omaa historiaani, koska ihmismieli on kiemurainen ja vaikka olisi kuinka kauniin elämän elänyt niin mieli varmasti keksis ongelmia. Toki kasvuympäristöllä on ehkä tekemistä ajatusmallien kanssa, mutta turhaa on osoitella syitä, kun lopputulos on niin monen asian summa. Ja lopulta on itsestä kiinni miten näitä juttuja käsittelee..."" - NELLI

Mielen hyvinvointi - osa 1

 Pienten mieli ja hyvinvointi, osa 1: Tunteet, pelot ja pieni mieli

Mielenterveys teeman ensimmäinen postaus pohtii pienen mielen hyvinvointia.

Tämä aihe on iso tabu, jota monestikaan ei käsitellä pikkuisten yhteydessä koska:

Aiheesta pelätään ehkä keskustella ja pelätään että pikkuisuus tai pieni itse leimautuu jollain lailla väärällä tavalla, esim. mielenterveysongelmaiseksi, epävakaaksi ihmiseksi ja tästä syystä hänen kanssaan ei voi muodostaa toimivaa suhdetta. Liian monesti tämä aihe päätyy siis keskusteluun, jossa pieni joutuu puolustelemaan itseään ja pikkuisuuttaan, kun muu maailma lokeroi hänet vääriin lokeroihin vain siksi, että hän on pikkuinen. Ajatellaan joko niin että kielletään kaikki, sillä eihän nyt pikkuisuudella voi olla mitään tekemistä mielenterveyden kanssa? Tai yhdistetään kyseiset ja nostetaankin jotkin yleisimmät mielenterveysaiheet pikkuisuuden syyksi.

Pikkuneuvola ottaa nyt horjuvat ensiaskeleensa aiheen kanssa ja nostaa esiin että meillä pienilläkin on normaalit tunteet ja niiden omistaminen ei tee pikkuisista (kenestäkään) toimimattomia ihmisiä! Pikkuinen voi olla pieni siksi, että siitä tulee parempi mieli, se ei siltikään tee hänestä millään tavalla vähemmän kyvykästä ihmisolentoa. Pikkuisuus ei myöskään tee kenestäkään sekopäistä vaan... Pikkuisen, joka elää ja hengittää, suurien tunteiden maailmassa!

Isosiskon muistutus: Mielenterveyden pulmat, hetkellinen suru ja murhe tai muu, eivät vaikuta kenenkään ihmisarvoon mitenkään. Se tarkoittaa vain sitä että pikkuinenkin tarvitsee joskus ammattilaisen apua ratkoessaan elämän umpisolmuja,  pienemmät murheet ja harmit hoituvat varmasti sylihoidolla! 

Sylihoito on suositeltavaa etenkin niille, jotka painivat itseään isompia mörköjä vastaan! 
Syliksi voi tarjoutua kuka vain, kunhan on valmis ymmärtämään pikkuisia tunteita ja olemaan läsnä!

Miten pienen mieli toimii? 

Tämä on asia, joka varmasti puhuttaa paljon ja kiinnostaa monia, joille pikkuisuus ei ole niin tuttu käsite. Pieni mieli käytännössä toimii sen mukaan, miten pikkuisen persoonan takana oleva aikuinen pikkuisuuttaan käsittää. Joku ajattelee pienen minänsä olevan sisäinen lapsi, toiselle pieni minä on kuin toinen puoli aikuisesta minuudesta ja kolmannella pieni voi ollakin ihan kokonaan oma persoonansa. Tämäkään asioiden jäsentely taito ja "persoonien" tai puolien jako, ei tee ihmiselle mielenterveysongelmaa - hänellä on vain taito erotella osia omasta persoonastaan ja omia taipumuksiaan sekä tunteita.

Kaiken tuon persoonan jaottelun ja muun itsetuntemuksen keskellä pikkuinen on herkkä ja tunteellinen otus. Pienet iloitsevat, pelkäävät, murehtivat jne. kuten kaikki, vaikkakin useimmiten pikkuisen tunnetilat voi kertoa kymmenellä. Pikkuisilla voi olla aivan tavallisia ja lapsellisia, siis pikkuisia pelkoja, kuten: "IIKS, isi tuolla on hämähäkki! Vie se pois, tapa se, tee jotain!". Ne ovat tavanomaisia pienelle kuuluvia, yksinkertaisia ja somia pelkoja. Nämä on niitä tunteita, mitkä moni taho pienen ympärillä hyväksyy ja ymmärtää, lämpimästi hymyillen ja hämähäkkiä ulos kiikuttaen. Tavanomaiset söpöt tunteet ovat monesti sallitumpia juuri siksi, koska ne ovat vain söpöjä ja viattomia.

Ujo ja pikkuinen, siis söpö ja herttainen...

Mutta entäpä sitten jos pikkuisella on tosissaan mieli maassa, surku puserossa ja hihat märkänä kyyneleistä? Silloin ääni kellossa muuttuu monesti kyseenalaistavaksi tai jopa tuomitsevaksi. Aletaan pohtia sitä, että "sulla niin on daddy issues", tai "Piilotat vaan sun mielenterveysongelmasi, tuohon pikkuispölinään?" Harvoin muistetaan se fakta, että siellä pikkuisen höpsön ulkokuoren alla on oikea, aikuinen ihminen. Tässä oikea aikuinen tarkoittaa tyyppiä, jolla voi olla ihan mitä tahansa meneillään elämässään. Ei kaikki pienet ole hajalla, mutta ei kaikki myöskään ole vahvoja.

Pikkuisten kuplameri on suuri ja sieltä voi saada minkälaisen kalan tahansa, ihan vaan yhdellä syötillä. (Suosittelemme tikkareita!) On pikkuisia, jotka käyttävät pikkuistelua yhtenä mielen hyvinvoinnin keinona. Toiselle pikkuistelu on pelkkää dynamiikkaa ja leikkiä, sekä rentoutumista. Kolmas saattaa käyttää pikkuiskuplaa käsitelläkseen todella vaikeitakin asioita. Neljäs taas on ns. sessio painotteisesti pieni, silloin kun sitä halutaan. 

Monta pientä kalaa kuplameressä...

Pikkuisilla voi olla mielenterveysongelmia ihan siinä missä on muillakin ihmisillä, mutta he eivät ole sen ongelmaisempiakaan. Mielenterveys ja siinä piilevät pulmat ehkä yhdistetään pikkuisuuteen helposti muun muassa siitä syystä, että pienet ovat usein herkkiä ja taipuvaisia hyvin suuriin tunteisiin. Ja niiden tunteiden käsittely voi ensimmäistä kertaa olla jopa yllättävä kokemus. Tuo laaja tunteellisuus ei silti ole sama asia kuin mielenterveysongelma. Voisi oikeastaan sanoa, että pikkuset ovat ihmisryhmä, joka osaa ja pyrkii jatkuvasti käsittelemään ongelmiaan ja ovat avoimia siitä, jos niitä on. Sen sijaan, että piilottaisi ja patoaisi tunteita sisäänsä, pikkuinen antaa niiden näkyä. Ehkäpä kaiken sen itsetuntemuksen myötä mm. BDSM -suhteissa olevat pikkuiset, ovat tasapainoisia ja tervejärkisiä, sillä he käsittelevät rohkeasti mielensä hyvinvointia ja siihen liittyviä ongelmia.

Mitä sitten kuuluu pikkuisen ja aikuisen minän mielenterveyteen?

Voiko nuo kaksi olla yhteydessä toisiinsa ja jos on, niin onko se pikkuinen silloin ihan sekaisin? Onko mahdollista että ne eivät vaikuta toisiinsa mitenkään? Kyllä, asiat voi olla niin, että pikkuisuuteen ei vaikuta mielenterveys mitenkään. Voi myös olla niin että jotkut asiat pienellä ovat samoja aikuisen minän mielessä. Näiden erottaminen ja käsitteleminen on jokaisen tehtävä itse itselleen. Eikä ole kenenkään asia tulla kertomaan millainen olet tai saat olla, vain siksi että olet pieni.

"On wednesdays, we wear pink..." 
Mean girls - movie

Jokaisen pienen olisi jossain vaiheessa hyvä pohtia ja punnita sitä, mistä se pikkuisuus itselle tulee ja mitä siihen kuuluu? Onko se vaan leikkimistä tai sessiointia, vai onko siinä mukana jotain enemmän? Tuleeko se kenties jostain lapsuuden kokemuksista tai onko se tapa käsittää itseä ja sisällään asuvia "eri ikäisiä minuuksia". Onko pikkusuus keino oppia ymmärtämään omia tunteitaan, vai silloin tällöin vaan mukavaa huvia saada heittäytyä "luvan kanssa" lapselliseksi. Tämä pohdinta on pienen oma henkilökohtainen asia. Kukaan ulkopuolinen ei voi tai saa tulla määrittämään pientä ja tämän pikkuistelu tarvetta tai motiivia. Jokainen pieni määrittää itse itsensä ja saa tehdä sen tavalla, joka itselle sopii parhaiten.

Jollekin pikkuistelu saattaa olla tapa hallita mielen ongelmia ja sekin on suotavaa niin kauan, kun vastuu tästä säilyy pienellä itsellään. Tällaisessa tapauksessa iso voi ehdottomasti olla tukena ja luoda osaltaan turvallista ympäristöä pienelle, jossa tämä voi käsitellä asioita rauhassa, esimerkiksi sääntöjen ja säännöllisten arkirutiinien avulla.  Isompien asioiden käsittelyyn tarvitaan kuitenkin ammattilaisen apua ja tässä on tärkeää muistaa että sitä roolia iso ei voi ottaa.

Pienen tunteet, kulkevat käsi kädessä aikuisen minän kanssa...

Jokaisen ison tulisi kuitenkin opetella tunnistamaan oma pikkuisensa ja tämän tunteet, sillä kaikki negatiiviset tunteet voivat helpottua jo siitä, että suhteen huolehtiva osapuoli on niistä tietoinen. Pienelle on myös tärkeää että oma iso osaa toimia eri tilanteissa. Esimerkiksi jos pientä vain kiukuttaa, voikin syy olla todellisuudessa jokin suurempi tunne kiukun takana. Kiukuttelu toki on tervettä, mutta tietyssä vaiheessa olisi hyvä jos iso osaa ohjata pienen kysymään ja pohtimaan, miksi ja mistä kiukku tulee? Sama toimii muidenkin isojen tunteiden kanssa. Pikkuinen, joka on opetellut tuntemaan itseään ja omaa pientä puoltaan voi hyvinkin tuon kysymyksen kautta huomata kesken kaiken, että kiukuttelut ovatkin esimerkiksi aikuisen stressiä ja tavanomaista arjen ahdistusta. Pienen tunteet voivat seilata aikuisen mielestä pienelle ja toisinpäin...

MHAW - Pikkuista taidetta!

MHAW:n ensimmäiset tuotokset on saapuneet!

Ensimmäisille pikku taiteilijoille paljon kehuja! Nämä on tosi hienoja!

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

✶Nämä nimettömän pikku tähtösen söpöt taideteokset ovat saippuaa!!✶

Näiden hauskojen ja kauniiden saippuateosten tekijä muistutti meitä tärkeästä jutusta:

Nyt on super tärkeää pestä käsiä! 

Kaikkien isojen tulisi varmistaa että pikkuisetkin muistaa!

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

✶Näissä toisen tähtösen kuvissa, on selkeästi käsitelty luovasti omaa oloa!✶

"Järvellä oli sudenkorento
 ja se oli hienoin I-KI-NÄ!"

"Mörkö on vaan mörkö, se on kauhuissaan kun sen saari palaa.."

"Tässä kuvassa on siis kukka, joka on luolassa ja sen päälle sataa mönjää, eikä se pääse pois.
Tällä piirustuksella purettiin pahan mielen -oloja." :)

"Ahdistuksen iskiessä voi piirtää paperille ja purkaa olot pois..." 
✶Tähtönen✶

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Tässä ✶tähtösen✶ kuvassa näyttää olevan tyttö tulessa?

"Tämä on tulityttö! Piirretty keran kun jätin kaiken kesken ja istuin keskelle lattiaa itkemään ja piirtämään. Joskus ympärillä on vain kaaosta, mutta kannattaa muistaa että senkin keskellä sinä saat olla itsesi ja on enemmän kuin sallittua ottaa omaa aikaa!" -✶

Ja tämä pieni vihreä möykky on jännä? Isosisko ehkä muuten tunnistaakin sen...

"Tällaisia möykkymörköjä voi syntyä kun pyydetään piirtämään se, miltä masennus- ahdistus- stressi- pelko mörkö näyttää pikkuisen mielestä..." -Peikko

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Inspiroiduitko?
Onko sinulla pöytälaatikossa askartelujen ja taiteen aarreaitta?

Voit jatkossa osallistua taidenäyttelyihimme ja lähettää kuvat tuotoksistasi  Pikkuneuvolan sähköpostiin: pikkuistenpalsta@gmail.com 

Tai voit antaa kuvasi kenelle tahansa pikkuneuvolan väestä, mikäli satut heitä esimerkiksi viestisovelluksissa tapaamaan.
(Muista mainita jos haluat esiintyä taiteilijanimellä ja kerro, jos haluat liittää kuvaasi jonkin tietyn tekstin!)

Pikkuisten oma MHAW!

MHAW? Mikä se on?

Lyhenne tulee sanoista Mental Health Art Week. Käytännössä se on mielenterveyteen ja kulttuuriin, sekä taiteeseen suuntaava tapahtumaviikko. 
MHAW:n tavoitteena on hyvän mielen kulttuuri- ja taidetapahtumien kautta herättää keskustelua mielenterveydestä ja sen merkityksestä yksilöille ja yhteisölle.

Pikkuneuvolassa MHAW on pienten oma!

MHAW -tapahtumaa voi viettää etänä, Pikkuneuvolassa! 

Oletko aina tiennyt että sisälläsi asuu suuri taiteilija muttet koskaan ole kokeillut?
Piirrätkö joskus omia mörköjäsi paperille, jotta voisit taistella niitä vastaan helpommin? 
Ehkä olet maailman taitavin satujen sepittäjä tai mahtava pienten runojen rustaaja? 
Onko sinulla vallaton värisilmä ja värität villejä kuvia tai osaatko tehdä hienoja tarrakollaaseja? 

Tässä hommassa voi isotkin loistaa, vaikkapa iltasatu taidoillanne...

Isosiskon pahan mielen vinkkivitonen:

Mielenterveys on hurja asia - pikkuisena etenkin, mutta asioihin voi ehkä joskus saada paremman tuntuman kun piirtää tai askartelee ne möröt ulos päästä, vaikkapa liiman ja saksien kera. Hauskinta tuossa mörköjen luomisessa kuitenkin on se, kun ne voi myös pyyhkiä pois tai tökätä askartelut kumoon. Ei siihen tarvita muuta kuin tahto häätää paha mieli ja hitusen luovaa energiaa! Mökötyksen sijasta voit taiteilla, askarrella ja ryhtyä näyttämään niille möröille missä kaappi seisoo?!

Jos haluat näyttää jotain söpöä tekemääsi, lähetä se neuvolaan!

Voit nykäistä neuvolan isosiskoa hihasta jos ujostelet lähettää sähköpostia!
Voit esiintyä nimettömänä tähtösenä:✶ tai keksiä itsellesi "taiteilijanimen". 

Isosiskon kunniasanalla lupaan että kaikki omat tietosi pysyvät yksityisinä ja nimettöminä.

pikkuistenpalsta@gmail.com

Pikkuinen tyyli

 Pikkuinen tyyli, osa 2: Vaate on valinta...

Monesti pienten keskuudessa ja ulkopuoleltakin, kuulee keskusteluja siitä, että millainen on oikeanlainen pikkuinen.
Pikkuneuvolan vastaus tuohon kysymykseen on tuttu - oikeanlaisia pienten tyylejä, on ihan niin monta kuin on pikkuisiakin. 

Jokaisella pikkuisella on oma tyylinsä. Siinä missä yksi vannoo että pienellä pitää olla pinkkiä, toinen pieni saattaa tykätä vain harmaasta ja mustasta.
Edes tiettyjä vaatekappaleita kuten bodyt ja jumpsuitit, ei voi yleistää, sillä kaikki pienet eivät niistä pidä.

Pääasia pikkuisen vaatteissa ja omassa tyylissä on se että niissä viihtyy. Eihän minkään vaatteiden päälle pukemisessa ole mitään mieltä jos siitä ei pidä?
Tällä kertaa pienet pohtivat tyyli asiaa mm. pukeutumisen eri näkökulmista ja vastasivat muutamiin kysymyksiin.

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Olen saanut kuulla monta vuotta todella valheellisia ja mauttomia lauseita: 

''Et voi olla pieni koska sulla on lävistyksiä'', 

''Et voi olla pieni koska pukeudut mustaan tai kuin aikuinen'', 

''Et voi olla pieni koska olet isokokoinen'', 

''Et voi olla pieni koska sinulla on lyhyet hiukset''... 

Näiden kommenttien takia pienten tyyli on minulle tärkeä asia.

Ensin yritin tunkeutua väkisin muiden muokkaamaan muottiin, parin vuoden tunkeutumisen jälkeen tajusin että pieni voi olla minkälainen tahtoo! Laitoin vihdoin ne rastat mistä olin haaveillut, heitin suurimman osan vaaleista vaatteista pois tai värjäsin ne tummaksi. Nykyään esimerkiksi bileissä saatan ihan hyvin pitää nahkahametta ja maihareita ja olen yhtä pieni kuin muutkin ketkä kokevat olevansa pieniä.

Aluksi yritin katsoa nettisivuilta littlemäisiä vaatteita, sain vinkkejä katsoa esim. littleforbig.com ja kyllä sieltäkin löytyy jotain tällaisille mörkö pienille, mutta sivusto mistä itse löydän parhaiten on emp.fi. Niin arkeen kuin bileisiin löydän aina jotain kivaa. - Peikko

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Tälle pienelle pikkuinen pukeutuminen on iso osa jokapäiväistä ulkonäkö identiteettiä. Lähes aina päällä on söpö mekkonen tai hame ja polvisukat. Jos vaatetus muuten on suht arkinen ja tavallinen, tylsän värinen tai muuten "aikuinen" niin vähintään värikkäät pinnit tai rusetit löytyy päästä.

Ei ihan pelkkää pitsiä ja hattaraa kuitenkaan. Suurin osa vaatteista on ihan tavallisia aikuisten vaatteita, yhdistelmät ja värit ja asusteet ja ihan vaan se kokonais lookki on se, mikä pieni söpö tyttö -vaikutelman tekee. Tyttö identiteetti istuu vahvana ja sen korostaminen pukeutumisella tuntuu luontevalta. Jokainen pieni saa olla sellainen kun on ja tämä pieni tuntee olonsa kaikkein kotoisammaksi, kun voi pukeutua kuin tyttömäinen tyttö. 

Enimmäkseen teen vaatteet, varsinkin söpöt mekkoset, itse. Sillä tavalla saa juuri sellaista, mitä tahtoo. Toinen paikka hankkia vaatteita on kirpputorit. Jänniä kuoseja mielenkiintosi värejä löytyy sieltä parhaiten. Tuunaamalla kirppis vaatteista saa tosi kivoja ja persoonallisia. - Kaisla

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Minun pikkuistyyli vaihtelee ihan päivän mukaan. Joskus on mekkopäivä, joskus shortsit ja joskus vaatteet unohtuu aamulla ensin kokonaan, kun ei osaa päättää ja tulee hauskempaa tekemistä mieleen. Niinkun vaikka kokata aamupala murot pelkkä keittiöessu päällä tai mennä heti aamulla kylpyyn leikkimään ankkaa. Ja kyllä, asun yksin, isi ei siis ole aina vahtimassa. Pieneen tyyliin kuuluu muutenkin mun mielestä ihan sellaiset vaattet mitä pieni itse haluaa! Käyn ihan kaupungillakin maahis hännän kanssa, (tehty harmaista matonkuteista tai pinkistä huovutetusta villalangasta). Niin, olenpas käynyt ihan aikuisten töissäkin hännän kanssa, koska duh miksei? 

Tyyli on osa persoona ja persoonaa saa aina mielestäni tuoda ilmi. Pikkuisena tykkään itse kaikesta söpöstä mutta myös itselle sopivasta persoonallisesta ja etenkin siitä jos muut pitää mua söpönä tai kehuu, koska silloin tunnen saavani huomiota. Minut voi myös nähdä bileissä, monesti juuri sellaisissa noin 4v. toteutetuissa: "minä itse osaan pukea"- kokoelmissa. Ja sitäpaitsi ei munkaan isi tiedä kaikkee tyttöjen vaatteista, vaikka osaakin yllättää mm. maailman söpöimmällä Ariel- oloasulla. (Kaikki Isot nyt pikkuisvaate- opintoihin omiensa kaapeille, heti!) Pienten tyylin ei tosiaan tarvitse olla värien sekameteliä tai mitään uusinta uutta ja ostettu ties mistä kaukaa pikkuiskaupasta, kun melkein perus vaatekauppojenkin vaatteilla yhdistelee itselleen ihan sopivan kokoelman vaatteitaan. Minulle, ne parhaimmat pikkuisvaatteet on mm. lähipiiriltä vanhoina saatuja tuunattuja, alennusmyynnistä ja kirppikseltä löytöinä tehtyjä söpöyksiä tai ihan vaan tavallisen vaatekaupan vaate, joka muuttuu pieneksi heti pikkuisen asusteisiin yhdistäessä. - Nelli

Mistä on pikkuinen kupla tehty?

 Mistä syntyy pikkuiskupla?

Miten yhtäkkiä onkaan niin pikkuispäissään? Mikä laukaisee kikatus masiinan?
Pikkuneuvola päätti pohtia elämän tavallisia osa-alueita ja sitä, mikä kaikki kummallinen meille tekeekään pienen olon?
Tähän on jokaisella omat juttunsa ja varmasti löytyy muutamia yhteisiäkin!

• Niinkin tavallinen asia kuin makaroni. Joskus se vaan on niin hassun näköistä ja tulee pohdittua pienillä aivoilla että miten siitä oikein tehdään sen muotoista?
• Kaikenlainen askartelu, olipa se sit kukkaruukun tuunausta, unisiepparin tekoa tai vaikkapa virkkausta.
• Kynttilät, kun tekis mieli vain kokeilla miltä se liekki tuntuu tai sitten käyttää sormea steariinissa.
• Vesisade ja ennen kaikkea lätäköt! Niihin haluis vaa mennä pomppimaan, sotkemaan kaikki vaatteet tai juoksennella avojaloin märällä nurmella.

• Mukit ja lasit, niitä kun saa kaiken muotoisina ja kokoisina. Vaikka onkin normaali arjessa aikuinen, niin kahvi tai tee muki voi aina olla supersöpö ilman kummempia ihmettelyjä.
• Mökki. Mökkeily ja kesälaitumilla kirmailu, onkiminen, perhosten perässä juokseminen ja nuotion sytyttäminen vie pään hyvin syvälle kuplaan.
• Syksyn märkyys ja pudonneet lehdet saa pikkusen pintaan. Lätäköt on aina varma nakki, mutta syksyn ilma muutenkin herättää pienen. Lehtikasassa voi mennä pyörimään vaivihkaa tai värikkäitä lehtiä voi kerätä itselle talteen.

• Kivet! Niiden kerääminen, muodot, värit <3 Kiviä on myöskin kiva bongailla ulkoa kävellessä, torilla kesäisin niitä on joillakin myyjillä ja onpa eräs pieni niitä netistäkin tilannut.
• Koirat ja kaikenlaiset muutkin eläimet triggeröi, mutta erityisesti koirien kanssa peuhaaminen.
• Kirjastossa käyminen ja erityisesti lasten osasto, kaikki ihanat lasten kirjat ja ainakin Turun kirjastossa on esillä joitakin söpöjä asetelmia sekä lautapelejä joita pelata.
• Kokkaillessa huomasin, että jopa paistinlasta toi hetkeksi pikkuisen esille
• Puskapissa saa pikkusen aina hihittämään ääneen.

• Kivien lisäksi kaikki muu kiva pieni tilpehööri on kiva kerätä. Tämä pieni ainakin innostuu aina pienistä "tingeltangel" tavaroista, jotka voi laittaa vaikka reppuun roikkumaan tai kinder- yllätyksistä yms.
• Ja tilpehööri kaupat! Kun on elänyt oikean lapsuutensa Tiimarin kulta-ajalla, niin nykyisin kaikki tilpehööri- kaupat on kuin yksi suuri pikkuisnappula!
• Pelaaminen. Lautapeli, PC-peli, joukkuepeli, mikä vaan. Niistä tulee pieni olo kun pitää seurata sääntöjä tai sitten voi keksiä oman pelin omilla säännöillä!
• "Mitä tekisit jos.."- suunnitelmalliset keskustelut, mielikuvituksen kera. Esim. mitä tekisit jos saisit sata hattaraa?
• Kun näyttää kieltä salaa ja niin ettei sitä huomata! (tämä on kyllä aika vaikeaa koska aina joku huomaa..)
• Uudet lelut tai "lelut" ja niiden aikaansaama innostuminen. Lelu voi olla joku aikuis asiakin, mutta uusista jutuista innostuminen herättää pikkusen.

• Flunssa. Kipeenä olo saa aina pikkuis olot päälle, kun on sairaana ja avuttomana ja kaipaa hoivaa, huomiota, hellyyttä ja haluaa kaivautua pehmojen sekaan syvälle sänkyyn.
• Värikoodaus. Kaikki aikuisten ikävät jutut, laskut ja työ jutut ja tylsyydet ja kurjuudet saa muuttumaan tämän pienen päässä helposti kivemmaksi ja pikkuis oloa herätteleväksi kun ne värikoodaa. 
• Mindfulnessissa puhutaan voima-asennoista ja siitä, kuinka jokin tietty poseeraus voi antaa tietynlaisen energian. Kokeilkaa tätä samaa ajatusta pikkuisena, johan alkaa kroppakin ehdottaa että olet pieni! Esim. Pikku Myy- poseeraus! 

• Autoleikit matkalla jonnekin. Esimerkiksi laske kaikki punaiset autot, jotka tulee vastaan. Tai bongatkaa kupla, se joka huutaa "kupla" viimeisenä tarjoaa karkkipussin muille! 
• Matkustaminen etenkin auton kyydissä, isin kanssa, siitä pikkuiskupla on taattu tälle pienelle. Mutta kaikki pitkät matkat myös yksin, autolla, bussilla, junalla, laukaisee kuplaa tehokkaasti.

• Kattilassa tehtävät popparit! Varsinki jos on lasinen kansi että näkee miten popparit poksuu ja rupee vaa itekki pomppii ja hihityttää.
• Ikeassa käynti, lasten lihapulla annos ja pehmolelu- osasto!