Neuvolaan on tullut aiemmin kysymyksiäkin aiheesta, mutta vastaaminen on ottanut aikansa, sillä tämä aihe on laaja!
Pienten seuranhakuun liittyy paljon erillisiä palasia ja tilanne on usein hyvin palapelin tapainen. On kysymyksiä siitä, millainen pieni minä olen ja millaisen ison haluan? Näiden kysymysten kanssa palapeliin lisätään vielä erilaiset parisuhde -muodot, omat ja toisen mieltymykset, sekä ihan pieni pala maantietoakin, kun aletaan pohtia, mistä se oma Iso löytyisi? Seuranhaun maailmassa, pikkuisen perässä vaanii myös vaarat! Hieman viattomampi, hyväuskoinen ja sinisilmäinen pikkuinen, saattaa seuraa hakiessaan törmätä tosi suuriinkin mörköihin, nimittäin vaarallisiin, ei niin mukaviin namusetiin tai täteihin, sekä omiin pelkoihin ja oletuksiin, jotka saattavat torpata hyvänkin tilanteen ihan alkuunsa.
Toinen mietityttävä kysymys on ollut, että pitäisikö muuttaa hakutapoja tai tekeekö siinä itse jotain väärin, kun ei etsimisestä huolimatta löydy?
Ensinnäkin:
Oman Isonsa, voi kukin pikkuinen löytää nykypäivänä melkein mistä vain. Pienten seuranhaku ei eroa tavallisesta seuranhausta paljonkaan, mutta oman unelma -Ison etsinnässä pikkuisen on tietenkin itse oltava avoin ja osata ilmaista asiansa eteenpäin. Asioista kannattaa aina alkuun keskustella aikuisesti. Oikeat keinot tähän löytyy kun vain harjoittelee ja keskustelee aiheesta esimerkiksi muiden pienten kanssa. Omia juttuja kannattaa siis miettiä myös etukäteen, jotta niistä on valmis puhumaan sitten kun siihen on oikeasti tarve. Keskustelutaitojen lisäksi on myös hyvä olla jo hieman valmiiksi mietitty sitä, miten kertoo itsestä ja pienestä puolestaan toiselle.
Vinkki pikkuiselle: Tee itsestäsi tosi “pikkuisen virallinen” adoptio -esittely, jota voit näyttää kiinnostuneille ja mahdollisille Isoille!
Esittelyssä voit kertoa kaikenlaista hyödyllistä pienestä puolestasi ja itsestäsi. Tärkeimpiä tietoja ovat ne, jotka kertovat millainen pieni sinä olet ja millaista Isoa kaipaat. Tällainen oma adoptio -esittely voi antaa Isolle jo selkeitä mielikuvia siitä, sopiiko elämäntapasi yhteen hänen kanssaan. Esittely on myös hyvä keino, jos olet yhtään ujo. Voit siis antaa tämän oman esittely pakettisi toiselle osapuolelle tosi aikuisen virallisesti: "Kröhöm, herra/rouva, tässä olisi teille tietoa pikkuisesta, jonka adoptiota harkitsette / joka haluaisi että adoptoitte hänet.."
Teenkö jotain väärin vai enkö vain osaa? On usein tosi monen kysymys itsestään ja omasta seuranhausta, tavallisenkin deittailun yhteydessä. Ensinnäkin siis, on aivan turhaa miettiä, että itsessä olisi jotain vikaa, sillä se ei useimmiten pidä paikkaansa. Ensimmäisenä kannattaa sen sijaan alkaa pohtia sitä, mitä on hakemassa ja miksi? Joskus keinot on väärät, joskus sitä huomaa itsekin että “Hupsis, taisin vahingossa taas kirjoittaa haluavani lettuja, kun oikeastaan olisi oikea nälkä ja haluaisinkin Ison, joka osaa tehdä tortillan..”. Sen lisäksi, että miettii tarkkaan mitä on hakemassa, saa myös hyvän tovin käyttää aikaa sen pohtimiseen miten ja mistä hakee? Riippuen siis omista mieltymyksistä, se oikea oma Iso voi löytyä vaikka pikadeitti -sovelluksesta tai kirjastosta. Tärkeintä ei ole seuranhaun ydinfysiikka, vaan oikea ja aito tutustuminen.
Niin, kuten sanottua...
Aihe on laaja ja siitä yksiselitteisesti kirjoittaminen hyvin hankalaa. Voi olla, että jokin mikä toimii monella, ei toimi yhdellä. Joku löytää omansa ihan kuin taikaiskusta ja toinen joutuu haravoimaan suuren suuren pihan, ennenkuin jostain lehtikasasta löytyy itselle sopiva. Kaikkein tärkeintä etenkin Isojen ja pienten keskeisessä seuranhassa, on tutustuminen. Ensin täytyy osata sanoa moi, sitten pitää tutustua ja kun tutustumisesta on päästy yhteiselle palapelin palalle niin on aika pohtia montako kulmaa palassa on ja mihin kohtaan palapeliä se kuuluu. Jos siis nyt vain ymmärrätte mitä tällä havainnollisella kuvakielellä tarkoitan?😉
Ja sitten: Pistetään seuranhaku keskustelut pystyyn!
- Mistä kaikesta sitä seuraa hakiessa sitten pitäisi keskustella?
- Miten ja mistä sinä, Iso tai pieni, löysit omasi ja mitä teit etsiessäsi?
Terveisiä kesäparvekkeelta!
- Nelli "the blogi -isosisko"