Yleisimmät kysymykset pikkuisuudesta?

 Ystävänpäivän kunniaksi, julkaisemme kokonaisuudessaan suuren vastauksen!

Tämä on kaikille niille, jotka ennen Pikkuneuvolaa, ette keksineet näihin vastauksia: 

Miten pikkustellaan oikein? Voiko sen tehdä väärin?

Pikkustelua ei voi tehdä väärin. Pikusuutta on yhtä monenlaista kuin on pikkuisiakin. Jokaisella on se oma pieni minuus, joka on omanlaisensa ja tulee esiin eri tavoilla. 

Pitääkö pienen käyttäytyä tai pukeutua tietyllä tavalla?

Pikkuisuus ja muka "oikeanlainen" pikkunen, mielletään ehkäpä helposti söpön näköiseksi ja nätteihin, tyttömäisiin tai lapsellisiin vaatteisin pukeutuvaksi. Kukin pieni on  omanlaisensa pikkuinen ja kenenkään ei tarvitse pukeutua mihinkään, mitä ei itse koe omakseen. Pikkuisuuden ei tarvitse pienestä itsestään näkyä ulospäin mitenkään tai sitä voi ilmentää sellaisella tavalla, mikä itsestä tuntuu sopivalta.

Paras tapa ilmentää omaa pikkuistaan on tuoda se puoli itsestä esiin sellaisella tavalla, mikä itselle tuo sen parhaiten pintaan. Jollekin tätä voi olla vaaleanpunaiset hattaraiset mekot, toiselle dinosaurukset tai vaikkapa nahka ja niitit, joku taas tykkää mieluummin näyttää aikuiselta ja olla pieni vain sisältä päin salaa ja sekin on ihan yhtä ok.

Pitääkö tykätä pehmoista, tarroista, hattarasta, saippuakuplista ja yksisarvisista?

Söpöt ja lapselliset jutut yhdistetään pikkuisteluun. Ne ovat monelle vain enemmänkin keino tai väline, jolla päästä pikkuis -moodiin, kuin pikkuistelua itsessään. Tässäkin taas, se mistä itse pidät voi kuulua sinun pikkuisuuteesi. Usein pikkusta innostavat sellaiset asiat, jotka palauttavat mielentilaa sen oman sisäisen lapsen luo. Esim. Jos on lapsena tykännyt värittää värityskirjoja tai keräillä tarroja, ne innostavat myös pikkustellessa. Toinen taas, on ehkä tykännyt kiipeillä puissa tai onkia, ja ne ovat itselle asioita, mitkä helpommin vievät pikkuis -moodiin.

Aina ei kuitenkaan välttämättä ole niin, että pieni tykkää samasta kuin ollessaan lapsi. Aikuista pikkustelijaa saattaa innostaa myös asiat, mistä ei lapsena ole välittänyt. Sekin on ihan oikein, sillä tärkeintä on että pikkuinen nauttii tekemästään.

Voinko olla pikkunen, jos en innostu leikkimään leluilla?

Voit olla. Pikkuisuudessa on kyse paljon enemmästä, kun "lapsellisesta leikkimisestä". Leluista ei siis tarvitse innostua tai olla ylipäätään kiinnostunut. Pikkuinen voi olla pieni myös täysin ilman lapsenomaisia "leikkejä".

Toisilla pikkuisuus ilmenee esimerkiksi suurina lapsenomaisina tunteina, pelkoina ja epävarmuuksina sekä innostuksena ja ilona. Pikkuisuus on pohjimmiltaan huolenpidon ja hyväksynnän tarvetta, eikä sen tarvitse omalla kohdallasi sisältää muuta kuin nuo tunteet.

Pitääkö tykätä tuteista ja vaipoista? Kuuluuko ne aina pikkusuuteen ja pikkusteluun?

Ei. Pikkuiset määrittävät siis aina ihan itse mistä pitävät ja eivät. Toisille tutti ja vaipat on osa sitä juttua ja toisille ei. Niiden ei tarvitse kuulua pikkuisen elämään ja leikkeihin.

Toki esimerkiksi ABDL vauvaikäisillä ja taaperoilla vaipat ja muu taaperotavara kuuluu usein yhtenä isona osana, omaan pikkuisuuteen. 

Pitääkö pikkuis- ikä osata määrittää?

Monilla pikkuisilla on tietty ikä tai ikäväli, jonka kokee omakseen. Sitä ei kuitenkaan tarvitse osata kertoa tai määrittää. Se voi olla myös liukuva ja vaihdella, milloin minkäkin syyn mukaan. Esim. ihan vauvasta, teiniin asti. Kun omaan pieneen minäänsä tutustuu, sitä yleensä oppii tulkitsemaan ja pikkuis- ikääkin voi oppia määrittämään.

Oman pikkuis- iän pohtiminen helpottaa hahmottamaan minuutta, sekä pienelle tulevia tunteita ja tarpeita. Iän pohtiminen ja valinta on hyvä juttu, jos itse kokee sen hyödylliseksi. Pikkuisen ikänsä tiedostaminen ja sen kertominen voi helpottaa myös ulkopuolisia tai esim. uutta Caregiveriä hahmottamaan, mikä ikäisen pienen kanssa on tekemisissä.