Mistä on pikkuinen kupla tehty?

 Mistä syntyy pikkuiskupla?

Miten yhtäkkiä onkaan niin pikkuispäissään? Mikä laukaisee kikatus masiinan?
Pikkuneuvola päätti pohtia elämän tavallisia osa-alueita ja sitä, mikä kaikki kummallinen meille tekeekään pienen olon?
Tähän on jokaisella omat juttunsa ja varmasti löytyy muutamia yhteisiäkin!

• Niinkin tavallinen asia kuin makaroni. Joskus se vaan on niin hassun näköistä ja tulee pohdittua pienillä aivoilla että miten siitä oikein tehdään sen muotoista?
• Kaikenlainen askartelu, olipa se sit kukkaruukun tuunausta, unisiepparin tekoa tai vaikkapa virkkausta.
• Kynttilät, kun tekis mieli vain kokeilla miltä se liekki tuntuu tai sitten käyttää sormea steariinissa.
• Vesisade ja ennen kaikkea lätäköt! Niihin haluis vaa mennä pomppimaan, sotkemaan kaikki vaatteet tai juoksennella avojaloin märällä nurmella.

• Mukit ja lasit, niitä kun saa kaiken muotoisina ja kokoisina. Vaikka onkin normaali arjessa aikuinen, niin kahvi tai tee muki voi aina olla supersöpö ilman kummempia ihmettelyjä.
• Mökki. Mökkeily ja kesälaitumilla kirmailu, onkiminen, perhosten perässä juokseminen ja nuotion sytyttäminen vie pään hyvin syvälle kuplaan.
• Syksyn märkyys ja pudonneet lehdet saa pikkusen pintaan. Lätäköt on aina varma nakki, mutta syksyn ilma muutenkin herättää pienen. Lehtikasassa voi mennä pyörimään vaivihkaa tai värikkäitä lehtiä voi kerätä itselle talteen.

• Kivet! Niiden kerääminen, muodot, värit <3 Kiviä on myöskin kiva bongailla ulkoa kävellessä, torilla kesäisin niitä on joillakin myyjillä ja onpa eräs pieni niitä netistäkin tilannut.
• Koirat ja kaikenlaiset muutkin eläimet triggeröi, mutta erityisesti koirien kanssa peuhaaminen.
• Kirjastossa käyminen ja erityisesti lasten osasto, kaikki ihanat lasten kirjat ja ainakin Turun kirjastossa on esillä joitakin söpöjä asetelmia sekä lautapelejä joita pelata.
• Kokkaillessa huomasin, että jopa paistinlasta toi hetkeksi pikkuisen esille
• Puskapissa saa pikkusen aina hihittämään ääneen.

• Kivien lisäksi kaikki muu kiva pieni tilpehööri on kiva kerätä. Tämä pieni ainakin innostuu aina pienistä "tingeltangel" tavaroista, jotka voi laittaa vaikka reppuun roikkumaan tai kinder- yllätyksistä yms.
• Ja tilpehööri kaupat! Kun on elänyt oikean lapsuutensa Tiimarin kulta-ajalla, niin nykyisin kaikki tilpehööri- kaupat on kuin yksi suuri pikkuisnappula!
• Pelaaminen. Lautapeli, PC-peli, joukkuepeli, mikä vaan. Niistä tulee pieni olo kun pitää seurata sääntöjä tai sitten voi keksiä oman pelin omilla säännöillä!
• "Mitä tekisit jos.."- suunnitelmalliset keskustelut, mielikuvituksen kera. Esim. mitä tekisit jos saisit sata hattaraa?
• Kun näyttää kieltä salaa ja niin ettei sitä huomata! (tämä on kyllä aika vaikeaa koska aina joku huomaa..)
• Uudet lelut tai "lelut" ja niiden aikaansaama innostuminen. Lelu voi olla joku aikuis asiakin, mutta uusista jutuista innostuminen herättää pikkusen.

• Flunssa. Kipeenä olo saa aina pikkuis olot päälle, kun on sairaana ja avuttomana ja kaipaa hoivaa, huomiota, hellyyttä ja haluaa kaivautua pehmojen sekaan syvälle sänkyyn.
• Värikoodaus. Kaikki aikuisten ikävät jutut, laskut ja työ jutut ja tylsyydet ja kurjuudet saa muuttumaan tämän pienen päässä helposti kivemmaksi ja pikkuis oloa herätteleväksi kun ne värikoodaa. 
• Mindfulnessissa puhutaan voima-asennoista ja siitä, kuinka jokin tietty poseeraus voi antaa tietynlaisen energian. Kokeilkaa tätä samaa ajatusta pikkuisena, johan alkaa kroppakin ehdottaa että olet pieni! Esim. Pikku Myy- poseeraus! 

• Autoleikit matkalla jonnekin. Esimerkiksi laske kaikki punaiset autot, jotka tulee vastaan. Tai bongatkaa kupla, se joka huutaa "kupla" viimeisenä tarjoaa karkkipussin muille! 
• Matkustaminen etenkin auton kyydissä, isin kanssa, siitä pikkuiskupla on taattu tälle pienelle. Mutta kaikki pitkät matkat myös yksin, autolla, bussilla, junalla, laukaisee kuplaa tehokkaasti.

• Kattilassa tehtävät popparit! Varsinki jos on lasinen kansi että näkee miten popparit poksuu ja rupee vaa itekki pomppii ja hihityttää.
• Ikeassa käynti, lasten lihapulla annos ja pehmolelu- osasto!

Pikkuinen tyyli

Pikkuinen tyyli, osa 1: Laukut ja Reput!

Me kaikki tiedetään, että pikkuisia on monenlaisia. Yksi ehkä tykkää ylisöpöstä, toisella on tuttilook ja kolmas on anarkistinen brat- kakara. Isosiskokin tahtoisi söpön keltaisen prinsessamekon. Näihin pikkuisen tyylin ilmentymisiin, Pikkuneuvolan väki keksi hauskan juttusarjan siitä, miten oma pieni persoona saattaa näkyä?

Meiltä kaikilta löytyy kaikenlaisia laukkuja, reppuja ja muita.
Ne ovat myös hyvä alusta ja pohja lähteä ilmentämään omaa tyyliä ja pientä minää. Toiset hankkii valmiin, lempi hahmonsa tai tietyn aihe brändin repun. Toiset löytävät pikkuista mieltä siitä, että tuunaavat valmiista laukusta tai repusta, juuri oman näköisen ja sopivan, pikkuisvarusteen. Joku löytää laukkuja ja reppuja sieltäkin, missä niitä ei ole alunperin edes ollutkaan! 

Esittelemme nyt, ystävänpäivän kunniaksi muutaman pikkuisen omia reppu-laukku tuunauksia ja ratkaisuja.
Tämä "Reppu-case", aloittaa Pikkuisten tyyli- sarjan. 

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Hai reppu ikean pikku haista

Koska hait ja kalat on tämän pienen mielestä parhautta ja reppuja tarvitsee jokainen, niin ostinpa ikeasta pienen hai pehmon ja muutin sen repuksi. 

 Tein sisä osan tottakai punaisesta kankaasta ja sitten vaan vetoketju sitä sulkemaan. Lenkit vielä olkainten klipsuille, olkaimet sai näppärästi lainaan toisesta repusta. 

Ja tadaa! 
Haireppu on valmis kuljettamaan tikkareita ja saippuakuplia kaikkialle, mihin pieni matkoillaan eksyy!

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Nallukka

Löysin "Nallukan" paikalliselta kirpputorilta, jonka jälkeen hän päätyi kaappiin odottamaan seuraavia bileitä tai miittejä. Kunnes yksi ilta tämä pieni, malttamaton peikko, sai ajatuksen. "Hei mä haluan ja tarvitsen repun, joka on hyvinkin pikkuinen mutta sellainen, että sitä voisi käyttää arjessa, bileissä, miiteissä, ihan missä tahtoo!" 

Koska tyyliini on synkkä ja toisinaan provosoiva niin nallukka voisi sopia siihen oikein hyvin, mutta se tarvitsee hieman hullun peikko tohtorin operointia... Yön pimeinä tunteina pelkän kasvivalon valaistuksessa nallukalta lähti silmä, jonka tikkasin umpeen ja johon oli alunperin ajatuksena laittaa hyvin provosoivat tikit tai vastaavat. 

Totesin että minulla ei ole sopivaa lankaa eikä neulaa siihen, joten laitoin sitten kamalan kasan hakaneuloja, jotka näyttävätkin hyvältä ja se olikin sitten lopullinen ratkaisu silmän kohdalla. Seuraavaksi nallukka sai sukkanauhan, joka on vain valmiista pitsinauhasta tehty ja ommeltu kiinni muutamilla pistoilla. 

Hullu peikko tohtori sai vielä ajatuksen, että nallukka on joutunut tappeluun, jonka seurauksena korvasta on pala irronnut. Ja koska nallukan piti saada vielä katu uskottavuutta, niin sai hän myös lävistyksen korvaansa. Lisä asusteiksi tuli silkkinauhasta kaulaan koru, sekä juuttinarusta ja helmestä tehty käsikoru. Ajatuksena tohtorilla olisi vielä tehdä shibari köydet, kunhan saa idean, jolla ne saa tehtyä näyttävästi, ilman että köysitys häiritsee repun käyttöä. 

Ystävällisin terveisin: peikko tohtori

⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻

Pikkuisen oma, pikkuinen salkku

Tykkään pitää aina mukanani mm. kyniä, vihkoja, väritys- ja puuhakirjoja, pieniä leluja ja kaikkea muuta pientä sälää, esimerkiksi yökylään mennessä, niin pohdin kerran kuinka niille olisi hyvä olla joku säilytys ja kuljetuspaikka. Sattumalta silloin, yhden aikuisuutta vaativan menon jälkeen, olin kiertelemässä ja etsimässä jotain palkintoa ja löysin sen. 

Salkku löytyi lahjatavaraliike Gide:stä. Ja nyt se pitää sisällään  kaikki pikkuisen huipputärkeät salaisuudet ja aarteet. (Eli tarrat ja pikkueläimet, sekä värikynät ja vihon..). Sullon monesti tavarani vaan tavallisiin reppuihin ym. niiden käytännöllisyyden vuoksi. Salkussa kaikki pikkuinen tavara säilyy hyvin tallessa kaiken muun seassa ja se on helposti löydettävissä ison repun uumenista.

 Yhden omaan pikkuiseen tyyliini liittyvän asian voi yleensä nähdä muutamista asioista tavallisessakin repussa. Nimittäin, tapoihini kuuluu ripustaa kaikkialle ja tällä siis tarkoitan ihan kaikkialle, pieniä roikkuvia reppukoristeita ja heijastimia ym. tilpehööriä. Tuo pikku härpäkkeiden keräily, näkyy salkussanikin...

Yleisimmät kysymykset pikkuisuudesta?

 Ystävänpäivän kunniaksi, julkaisemme kokonaisuudessaan suuren vastauksen!

Tämä on kaikille niille, jotka ennen Pikkuneuvolaa, ette keksineet näihin vastauksia: 

Miten pikkustellaan oikein? Voiko sen tehdä väärin?

Pikkustelua ei voi tehdä väärin. Pikusuutta on yhtä monenlaista kuin on pikkuisiakin. Jokaisella on se oma pieni minuus, joka on omanlaisensa ja tulee esiin eri tavoilla. 

Pitääkö pienen käyttäytyä tai pukeutua tietyllä tavalla?

Pikkuisuus ja muka "oikeanlainen" pikkunen, mielletään ehkäpä helposti söpön näköiseksi ja nätteihin, tyttömäisiin tai lapsellisiin vaatteisin pukeutuvaksi. Kukin pieni on  omanlaisensa pikkuinen ja kenenkään ei tarvitse pukeutua mihinkään, mitä ei itse koe omakseen. Pikkuisuuden ei tarvitse pienestä itsestään näkyä ulospäin mitenkään tai sitä voi ilmentää sellaisella tavalla, mikä itsestä tuntuu sopivalta.

Paras tapa ilmentää omaa pikkuistaan on tuoda se puoli itsestä esiin sellaisella tavalla, mikä itselle tuo sen parhaiten pintaan. Jollekin tätä voi olla vaaleanpunaiset hattaraiset mekot, toiselle dinosaurukset tai vaikkapa nahka ja niitit, joku taas tykkää mieluummin näyttää aikuiselta ja olla pieni vain sisältä päin salaa ja sekin on ihan yhtä ok.

Pitääkö tykätä pehmoista, tarroista, hattarasta, saippuakuplista ja yksisarvisista?

Söpöt ja lapselliset jutut yhdistetään pikkuisteluun. Ne ovat monelle vain enemmänkin keino tai väline, jolla päästä pikkuis -moodiin, kuin pikkuistelua itsessään. Tässäkin taas, se mistä itse pidät voi kuulua sinun pikkuisuuteesi. Usein pikkusta innostavat sellaiset asiat, jotka palauttavat mielentilaa sen oman sisäisen lapsen luo. Esim. Jos on lapsena tykännyt värittää värityskirjoja tai keräillä tarroja, ne innostavat myös pikkustellessa. Toinen taas, on ehkä tykännyt kiipeillä puissa tai onkia, ja ne ovat itselle asioita, mitkä helpommin vievät pikkuis -moodiin.

Aina ei kuitenkaan välttämättä ole niin, että pieni tykkää samasta kuin ollessaan lapsi. Aikuista pikkustelijaa saattaa innostaa myös asiat, mistä ei lapsena ole välittänyt. Sekin on ihan oikein, sillä tärkeintä on että pikkuinen nauttii tekemästään.

Voinko olla pikkunen, jos en innostu leikkimään leluilla?

Voit olla. Pikkuisuudessa on kyse paljon enemmästä, kun "lapsellisesta leikkimisestä". Leluista ei siis tarvitse innostua tai olla ylipäätään kiinnostunut. Pikkuinen voi olla pieni myös täysin ilman lapsenomaisia "leikkejä".

Toisilla pikkuisuus ilmenee esimerkiksi suurina lapsenomaisina tunteina, pelkoina ja epävarmuuksina sekä innostuksena ja ilona. Pikkuisuus on pohjimmiltaan huolenpidon ja hyväksynnän tarvetta, eikä sen tarvitse omalla kohdallasi sisältää muuta kuin nuo tunteet.

Pitääkö tykätä tuteista ja vaipoista? Kuuluuko ne aina pikkusuuteen ja pikkusteluun?

Ei. Pikkuiset määrittävät siis aina ihan itse mistä pitävät ja eivät. Toisille tutti ja vaipat on osa sitä juttua ja toisille ei. Niiden ei tarvitse kuulua pikkuisen elämään ja leikkeihin.

Toki esimerkiksi ABDL vauvaikäisillä ja taaperoilla vaipat ja muu taaperotavara kuuluu usein yhtenä isona osana, omaan pikkuisuuteen. 

Pitääkö pikkuis- ikä osata määrittää?

Monilla pikkuisilla on tietty ikä tai ikäväli, jonka kokee omakseen. Sitä ei kuitenkaan tarvitse osata kertoa tai määrittää. Se voi olla myös liukuva ja vaihdella, milloin minkäkin syyn mukaan. Esim. ihan vauvasta, teiniin asti. Kun omaan pieneen minäänsä tutustuu, sitä yleensä oppii tulkitsemaan ja pikkuis- ikääkin voi oppia määrittämään.

Oman pikkuis- iän pohtiminen helpottaa hahmottamaan minuutta, sekä pienelle tulevia tunteita ja tarpeita. Iän pohtiminen ja valinta on hyvä juttu, jos itse kokee sen hyödylliseksi. Pikkuisen ikänsä tiedostaminen ja sen kertominen voi helpottaa myös ulkopuolisia tai esim. uutta Caregiveriä hahmottamaan, mikä ikäisen pienen kanssa on tekemisissä.