Miten kertoa vaniljalle kumppanille?

Monelle pikkuisuus on asia, jonka kanssa ollaan vielä vähän ujoja, eikä ehkä uskalleta tuoda esiin esim. parisuhteessa, että haluaisi tuoda suhteeseen jonkinlaista lisämaustetta. Pikkuneuvola on saanut näistä aiheista kysymyksiä. Lähestyimme tätäkin aihetta useamman vastauksen voimin...

• Miten houkutella vanilja kumppani daddyksi?
• Miten esittää asia niin että vanilja tyyppiä ei heti ala ahdistaa?
• Ja sitten jos se olisikin halukas kokeilemaan, mutta ei tiedä yhtään mitä tehdä?

""Varmaan helpoin on lähteä liikkeelle kertomalla pikkuisuudesta sellaisena lapsenomaisena tilana, sisäisen lapsensa omaksumisena / hyväksymisenä, sekä huomion ja huolenpidon tarpeena. Pikkuhiljaa siitä syventämällä on paras tapa edetä. Muutenkin ihan vaniljaiselle ihmiselle on hyvä perus BDSM:n "sääntöjä" varmaankin tuoda esiin, vaikkei ihan syvimpään päähän niissä menisi.""

""Kävisin keskustelua asiasta. "Hei minä pidän tällaisesta" ja avaisin aihetta pienesti kerrallaan. Kertoisin esim. aikuisten värityskirjan värittämisestä, että haluaa tehdä sitä jalkojen juuressa, kun toinen katsoo räiskintä elokuvaa tms. aikuisten ohjelmaa. Pyytää nukkumaanmennessä päästä syliin nukkumaan ja pyytää toista silittämään sekä kertomaan vaikka joku muisto tai tarina.""

Pikkuneuvolassa on isoille tarkoitettuja juttua mm. juurikin suhteen aloittamisesta ym. sääntö- ja muista pehmeämmän puolen asioista. Niitä voi koittaa esitellä tulevalle Cg- ehdokkaalle samalla, kun vaikka keitätte kahvit tai teet ja juttelette aiheesta?

""Monille pienille herkkyys on yksi iso osa suhteessa, etenkin pienen kanssa vuorovaikutukseen ym. söpömpiin juttuihin tarvitaan isolta sitä herkkää ja tunnepitoista, pehmeämpääkin puolta...""

""Rehellisyys ja suoraan puhuminen on suosituksissani siksi, että jos heti esittelyvaiheessa jättää jotain sanomatta tai piilottelee mitään, se voi luoda väärinymmärryksiä ja eroja siihen miten kumpikin käsitätte tuon uuden tilanteen. Kumppanille kannattaa myös selittää omat mielipiteet asioista, ennen kuin alatte tarkemmin leikkiä aiheen parissa. Minä painotin kumppanille esitellessä rehellisyyttä ja suoraan puhumista. Se toimii! (Tämän jutun "vanilja-käännytetty" on mun isi!).""

Vaniljasta kinkympään maailmaan houkuteltu "Isimies" vastaa:

""Tärkeintä mielestäni on tuoda asia juurikin esille niin, että kumppani (tuleva isi), ymmärtää asian oikealta näkökannalta. Avainsana kaikkeen, on kanssakäymisen avoimuus ja luottamus. Lähtisin asiaa käymään lävitse yhteisten perusfantasioiden pohjalta, jolloin hänen on myös mahdollista saada tutumpi lähestymistapa aiheeseen. Aiheesta voi etsiä ja löytää sellaisia yhteisiä asioita, joista muutenkin nautitte, tuolloin kumppani on vastaanottavaisempi ajatuksiin pikkuisuuteen liittyen. "Henkilökohtaisesti nautin "isyyden" mukana tuomastaan läheisyydestä, arjen pienistä hassutteluista ja satuhetkistä, jotka tuovat eskapismia kiireellisen arjen keskelle."" 

Heittäytyminen isin saappaisiin on seikkailu ja tuo mukanaan monia mukavia ja kinkkisiä tilanteita, esimerkiksi söpöilyä, haleja, yhteisiä piirustus- ja palapelihetkiä. Hankalia tilanteita taas voi olla, kun pieni kahvilan kassalla huutaa haluavansa munkin, tai vastaa söpöllä äänellä joo, kun on hetki sitten keskusteltu siitä, ottaako juotavaksi muumilimsan. Kukaan ei ole isi syntyessään ja siihen ketään ei voi pakottaa, mutta yhteisillä pelisäännöillä, avoimuudella ja keskustelulla pääsee ainakin alkuun.

Dominointi vierailevan isin näkökulmasta:

"Sen ei välttämättä tarvitse olla raakaa, kovaa ja fyysistä, vaan sitä voi toteuttaa esimerkiksi henkisellä tasolla ohjeistamalla ja käskyttämällä. Toki sopivat tavat dominoida toista muodostuvat suhdedynamiikan mukana ja ajan kuluessa. Näistä on alussa etenkin tärkeää keskustella kumppanin kanssa, jotta molemmat ovat selvillä toistensa haluista, toiveista ja omista sekä yhteisistä rajoista.""

Miten selittää tätä. ilman että se kuulostaa insesti - tai pedofilialeikiltä?

 Yksi pikkuinen pohti pikkuisuuden pimeämpää puolta...

Pikkuneuvolassa kesti hetki kun törmäsimme pienet päät yhteen ja pohdimme asiaan kunnolla vastauksia.
Tähän aiheeseen on hyvin paljon monilla mielipiteitä ja eri näkökulmia...

• Miten selittää tätä itselleen tai muille,  ilman että se kuulostaa insesti-/pedofilialeikiltä?
• Pitäisikö hyväksyä että se on juuri sitä, mutta leikki leikkinä eikä se mitään haittaa?
• Onko oikein kiihottua pedofiilileikistä?

 Alla on kolmen pienen pohdintaa asiasta: 

""En koe tämän olevan mitenkään pedofiliaa tai insestiä. Koen, että jokaisella meistä on oikeus tehdä niitä asioita joita lapsenakin teki. Miksi sitten kun on täyttänyt 18 vuotta, pitäisi lopettaa kaikki kiva kuten värittäminen, pehmoleluilla leikkiminen jne? 

Lapsena aina toivoi kasvavansa isoksi, ja kun isojen maailma onkin ankara ja kylmä, niin kaipaa sitä lapsenomaista naiivisuutta, jotta maailma näyttää kivemmalta. Voi unohtaa aikuisten lasku-, sairaus (korona esim.) huolet.

On mielestäni ok kiihottua, kunhan se pysyy hyvän maun rajoissa. Minusta hyvän maun rajat menevät siinä, ettei katso videoitua pedofiliaa tai tee sitä oikeasti alaikäisen kanssa, vaan aikuisen joka pystyy myös sanomaan asialle "Ei kiitos".

Pedofilialeikkejä mielestäni voi siis harrastaa sellaisen kanssa, joka on täysi-ikäinen, luonnollinen henkilö, joka vastaa itsestään ja tekemisistään.""

""Tämähän on ihan tapauskohtaista, kuten aika pitkälti kaikki muukin pikkuisuudessa. Tavallaan vaikea kysymys vastata, kun asiassa on niin monta kerrosta.

Jos aloittaa viimeisestä; Jokainen kiihottuu ihan siitä mistä kiihottuu, sitä ei voi ulkopuolelta määrittää, eikä siihen ihminen itse pysty vaikuttamaan. Jos kiihotus tulee insesti tai pedofilisita ajatuksista, niin ei se ole väärin, ei siihen voi vaikuttaa. Jos asia pidetään sovitun leikin ja fantasian tasolla, ei siinä ole mitään väärää, jos kaikki osapuolet ovat samalla viivalla. Eli juurikin leikki leikkinä, eikä se mitään haittaa.

Kaikki pikkuisuus ei kuitenkaan millään tavalla liity insesti ja pedofilia fantasioihin ja niiden liiallinen rinnastaminen toisiinsa saattaa olla haitallista, etenkin ulkopuoliselle selitettäessä. Se tiedetään että juurikin tuosta liiasta rinnastamisesta johtuen edelleen, pikkuisuus nähdään jopa kinky piireissä "vaarallisena" ja tuomittavana pedofiliana. 

Itse näkisin niin, että insesti ja pedofiili fantasiat ovat oma kinkyytensä, eikä ne liity pikkusuuteen ja pikkusteluun suoraan. Pikkuisuutta ja näitä fantasioita saattaa ilmetä rinnakkain ja lomittain, mutta molemmat voivat ilmetä myös erikseen.""

""Mun mielestä pedofilia ja insesti on aivan jotain muuta kuin pikkuisuus ym. D/s leikit. Olipa sitten kinky- suhteessa kummallakin osapuolella mikä tahansa nimitys (Dd/lg, Cg/l, Md/lb jne.) niin se on vain nimitys, roolin tai aseman lempinimi. Yhtälailla sanon isiä myös vaikkapa pupuksi, pekoniksi tai pervosedäksi!

Nimet ja se miten kutsun toista, aikuista ihmistä, joka on kanssani parisuhteessa, ei määritä suhdedynamiikkaamme mitenkään insestiksi tai pedofiliaksi. Ensinnäkään me ei olla sukua ja toisekseen molemmat on yli 18v, joten miten meidän suhde mitenkään täyttäisi kummankaan määritteet?

Pitäisikö hyväksyä? Jos tuntuu että asia vaatii jonkinlaista hyväksymistä, ennen kuin itse voi vapautuneesti olla oma itsensä, niin sitten kyllä. Ja onko oikein kiihottua? Kukin meistä kiihottuu monestakin asiasta mutta se on eri asia kuin varsinaiset tuomittavat teot. Saako siis pedofilia fantasioista kiihottua? Kunhan juttu pysyy oikeilla raiteilla - eli kahden yli 18v. aikuisen välisenä leikkinä, ei asiassa ole mitään väärää.""

Miten pikkuiskuplan saa leijumaan?

""Moi! 
Kuvailitte jo pikkuiskuplasta poispääsy- tapoja, mutta mitkä jutut sitä vastoin auttavat pääsemään mahdollisimman syvälle Little Headspaceen?
Itselläni on ongelmia siinä, en vain saa "olotilaa muuttumaan" kovin paljoa.""
-Yali

Pikkuneuvola pohti tätä kysymystä pitkään. Vastaamisessa kesti siksikin, kun tähän on varmasti niin monta vastausta, kuin on pikkuisiakin! Kaikilla meillä on erilaisia juttuja, joilla saa pikkuisen kuplansa leijumaan korkealla. Niiden löytämiseen kannattaa käyttää aikaa...

Kokosimme muutamia esimerkkejä tai oikeastaan ajatuksia aiheesta ja omista kuplistamme: 

""Varmaankin monelle pikkuselle isoja triggereitä on semmoset jutut, mistä on tykännyt pienenä tosi paljon. Itselleni sellaisia on metsät ja luonto, mökkeily, saunominen, kaarnaveneet, uiminen, syksyn lehdet, onkiminen. Myös Söpöt jutut, kuten rusetit päässä ja nätit mekot ja polvisukat saattaa laukaista pikkuis -oloja. Näiden kautta olo on kuitenki useinmiten vaan ihan vähän pieni. Sellanen kevyt kupla.

Syvimpiin kupliin oon päässy oikeestaan vaan isin kanssa, se on kai samaa aikaa jonkin sortin subspace. Kun Isi tökkii oikeita nappuloita, niin putoan tosi syvälle kuplaan ja saatan ihan sekunneissa yhtäkkiä ollakin vauva, enkä osaa puhua tai toimia itse. Huolenpito ja sen osoittaminen on mulle sellanen, mikä laukaisee näitä salama kuplia. En osaa sanoa miten se tehdään ja miten sitä voisi harjoitella, koska mulle se on tapahtunut ihan vahingossa. Tärkeintä on olla vaan ja rentoutua. Olla yrittämättä hakea mitään kuplaan. Se tulee, sitten kun sen antaa tulla. (en tiedä onko tästä mitään iloa vastauksen kannalta)

Toinen tapa päästä syvälle pikkus kuplaan mulla on metsät. Se on erilainen kupla ja se on se ihan oma kupla, se mihin ei tarvita isoja tai ketään. Helpoiten toimii se, kun menen metsään vaeltelemaan ihan yksin. Oleellista on olla yksin ja jättää kaikki muu, paitsi se oma pää ja sen sillä asuva pieni, ulkopuolelle. Metsä ja luonto toimii siksi, kun nautin luonnossa olosta ja siitä rauhasta mikä siellä on; helppo mennä omaan pään sisäiseen maailmaan kun ympärillä ei ole hälyä. Jokaiselle toimii varmasti erilaiset paikat ja tilata, mutta sellanen olis hyvä missä pystyy olemaan ihan vaan itsensä kanssa ja kuuntelemaan niitä omia olo tilojaan. Sieltä se pikkus olokin löytyy, kun sitä pääsee kuuntelemaan. Kun oppii löytämään sen silloin, kun ympärillä oleva häly on poissa niin sen ääni vahvistuu ja pikkuhiljaa on helpompi ja helpompi päästä pikkuis -tilaan myös kaikenlaisen hälinän keskellä.""

""Jonkun on vaikeaa päästä pois kuplasta ja toisen on vaikeaa päästä kuplaan. Nämä ei ole mitenkään kummallisia probleemia pikkuisten keskuudessa, sillä me kaikki koetaan näitä tilanteita joskus. Eniten se ehkä on kiinni mielikuvituksesta ja vapaudesta. Muistutan myös, että pikkuiskupla on jokaisella meillä yksilöllinen ja kasvaa ajan kanssa. Ei kannata ottaa liikaa hermostuksia siitä, jos ei heti pääsee johonkin Littlespace2000 -tilaan. (Huomatkaa kevyt viittaus: Nimbus2000, ei kaikilla tarvitse olla uusinta ja hienointa luutaa...)

Omalla kohdallani tärkein ahaa- elämyksen hetki on tullut silloin, kun tajusin että miksi oikeastaan olen pikkuinen tai tykkään lapsekkuudesta. Sen ahaa- elämyksen jälkeen olen aika helposti löytänyt pienen minäni aina kun niin haluan. Minä siis suosittelen pohtimaan omaa pientä puolta ja sitä, miksi haluaa olla pieni? Mikä kaikki siinä on sellaista, johon on tykästynyt?

Pikkuiskuplaan voi päästä tavoilla, jotka esim. ruokkivat sisäistä lasta positiivisesti. Jostain lemppari asiasta voi tehdä oman pikkuis -intohimon. Itse olen aina tykännyt visuaalisista asioista ja vaikka en edes ole mikään pro piirtäjä niin nautin kuvallisesta ilmaisusta. Näin ollen olen tehnyt tuosta lempparista juuri pikkuis -intohimon. Pieni minä rakastaa värityskirjoja ja tarroja, niiden sommittelua kortteihin ja kuviin. Kaikki askartelu on myös yksi lempipuuhani pikkuisena, vaikka en aloittaessa tietäisi edes mitä olen väkertämässä. Näistä tulee pieni olo melkein saman tien.

Vaikka itsekseen leikkiminen ja yksinään pohtiminen ovat tärkeitä, en unohtaisi sosiaalista vahvistamista. Nimittäin se tunne kun joku muu on mukana pikkuisen elämässä. Se joku voi olla pikkuiskaveri, jonka kanssa yllytetään toista tekemään jotain hömppää. Tai se voi olla oma iso, jonka hermoja saa testata vaikkapa kutitus hyökkäyksillä! Nimittäin niinkin helppo asia kuin vuorovaikutus, on monille pikkuisille hyvin selkeä pikkuiskupla- nappi. Suosittelen itsekseen etsimisen lisäksi siis vahvasti verkostoitumista! Etsi muita pieniä, hae uusia tuttavuuksia, tutustu omiin paikallisiin piireihin tai toisen kaupungin kavereihin. Tutustuttuasi lähde vaikka yökylään. Ei ole parempaa kuin pikkuiskaveri, jolla on vaikkapa samat lempivärit, karkkimaku tai lelut!""

Kurkkaa Kerhohuone - tagin takaa juttu pikkuiskupla- listasta. Saatat saada vinkkejä!
Aloita vaikkapa oma lista johonkin hauskaan vihkoon tai isolle pahville: kerää askartelemalla, piirtämällä ja kirjoittamalla tai ihan vaan sotkemalla, ne kaikki asiat mistä pikkuisena tykkäät?!

Mistä on pikkuinen kupla tehty?

 Mistä syntyy pikkuiskupla?

Miten yhtäkkiä onkaan niin pikkuispäissään? Mikä laukaisee kikatus masiinan?
Pikkuneuvola päätti pohtia elämän tavallisia osa-alueita ja sitä, mikä kaikki kummallinen meille tekeekään pienen olon?
Tähän on jokaisella omat juttunsa ja varmasti löytyy muutamia yhteisiäkin!

• Niinkin tavallinen asia kuin makaroni. Joskus se vaan on niin hassun näköistä ja tulee pohdittua pienillä aivoilla että miten siitä oikein tehdään sen muotoista?
• Kaikenlainen askartelu, olipa se sit kukkaruukun tuunausta, unisiepparin tekoa tai vaikkapa virkkausta.
• Kynttilät, kun tekis mieli vain kokeilla miltä se liekki tuntuu tai sitten käyttää sormea steariinissa.
• Vesisade ja ennen kaikkea lätäköt! Niihin haluis vaa mennä pomppimaan, sotkemaan kaikki vaatteet tai juoksennella avojaloin märällä nurmella.

• Mukit ja lasit, niitä kun saa kaiken muotoisina ja kokoisina. Vaikka onkin normaali arjessa aikuinen, niin kahvi tai tee muki voi aina olla supersöpö ilman kummempia ihmettelyjä.
• Mökki. Mökkeily ja kesälaitumilla kirmailu, onkiminen, perhosten perässä juokseminen ja nuotion sytyttäminen vie pään hyvin syvälle kuplaan.
• Syksyn märkyys ja pudonneet lehdet saa pikkusen pintaan. Lätäköt on aina varma nakki, mutta syksyn ilma muutenkin herättää pienen. Lehtikasassa voi mennä pyörimään vaivihkaa tai värikkäitä lehtiä voi kerätä itselle talteen.

• Kivet! Niiden kerääminen, muodot, värit <3 Kiviä on myöskin kiva bongailla ulkoa kävellessä, torilla kesäisin niitä on joillakin myyjillä ja onpa eräs pieni niitä netistäkin tilannut.
• Koirat ja kaikenlaiset muutkin eläimet triggeröi, mutta erityisesti koirien kanssa peuhaaminen.
• Kirjastossa käyminen ja erityisesti lasten osasto, kaikki ihanat lasten kirjat ja ainakin Turun kirjastossa on esillä joitakin söpöjä asetelmia sekä lautapelejä joita pelata.
• Kokkaillessa huomasin, että jopa paistinlasta toi hetkeksi pikkuisen esille
• Puskapissa saa pikkusen aina hihittämään ääneen.

• Kivien lisäksi kaikki muu kiva pieni tilpehööri on kiva kerätä. Tämä pieni ainakin innostuu aina pienistä "tingeltangel" tavaroista, jotka voi laittaa vaikka reppuun roikkumaan tai kinder- yllätyksistä yms.
• Ja tilpehööri kaupat! Kun on elänyt oikean lapsuutensa Tiimarin kulta-ajalla, niin nykyisin kaikki tilpehööri- kaupat on kuin yksi suuri pikkuisnappula!
• Pelaaminen. Lautapeli, PC-peli, joukkuepeli, mikä vaan. Niistä tulee pieni olo kun pitää seurata sääntöjä tai sitten voi keksiä oman pelin omilla säännöillä!
• "Mitä tekisit jos.."- suunnitelmalliset keskustelut, mielikuvituksen kera. Esim. mitä tekisit jos saisit sata hattaraa?
• Kun näyttää kieltä salaa ja niin ettei sitä huomata! (tämä on kyllä aika vaikeaa koska aina joku huomaa..)
• Uudet lelut tai "lelut" ja niiden aikaansaama innostuminen. Lelu voi olla joku aikuis asiakin, mutta uusista jutuista innostuminen herättää pikkusen.

• Flunssa. Kipeenä olo saa aina pikkuis olot päälle, kun on sairaana ja avuttomana ja kaipaa hoivaa, huomiota, hellyyttä ja haluaa kaivautua pehmojen sekaan syvälle sänkyyn.
• Värikoodaus. Kaikki aikuisten ikävät jutut, laskut ja työ jutut ja tylsyydet ja kurjuudet saa muuttumaan tämän pienen päässä helposti kivemmaksi ja pikkuis oloa herätteleväksi kun ne värikoodaa. 
• Mindfulnessissa puhutaan voima-asennoista ja siitä, kuinka jokin tietty poseeraus voi antaa tietynlaisen energian. Kokeilkaa tätä samaa ajatusta pikkuisena, johan alkaa kroppakin ehdottaa että olet pieni! Esim. Pikku Myy- poseeraus! 

• Autoleikit matkalla jonnekin. Esimerkiksi laske kaikki punaiset autot, jotka tulee vastaan. Tai bongatkaa kupla, se joka huutaa "kupla" viimeisenä tarjoaa karkkipussin muille! 
• Matkustaminen etenkin auton kyydissä, isin kanssa, siitä pikkuiskupla on taattu tälle pienelle. Mutta kaikki pitkät matkat myös yksin, autolla, bussilla, junalla, laukaisee kuplaa tehokkaasti.

• Kattilassa tehtävät popparit! Varsinki jos on lasinen kansi että näkee miten popparit poksuu ja rupee vaa itekki pomppii ja hihityttää.
• Ikeassa käynti, lasten lihapulla annos ja pehmolelu- osasto!