Miten pikkuiskuplan saa leijumaan?

""Moi! 
Kuvailitte jo pikkuiskuplasta poispääsy- tapoja, mutta mitkä jutut sitä vastoin auttavat pääsemään mahdollisimman syvälle Little Headspaceen?
Itselläni on ongelmia siinä, en vain saa "olotilaa muuttumaan" kovin paljoa.""
-Yali

Pikkuneuvola pohti tätä kysymystä pitkään. Vastaamisessa kesti siksikin, kun tähän on varmasti niin monta vastausta, kuin on pikkuisiakin! Kaikilla meillä on erilaisia juttuja, joilla saa pikkuisen kuplansa leijumaan korkealla. Niiden löytämiseen kannattaa käyttää aikaa...

Kokosimme muutamia esimerkkejä tai oikeastaan ajatuksia aiheesta ja omista kuplistamme: 

""Varmaankin monelle pikkuselle isoja triggereitä on semmoset jutut, mistä on tykännyt pienenä tosi paljon. Itselleni sellaisia on metsät ja luonto, mökkeily, saunominen, kaarnaveneet, uiminen, syksyn lehdet, onkiminen. Myös Söpöt jutut, kuten rusetit päässä ja nätit mekot ja polvisukat saattaa laukaista pikkuis -oloja. Näiden kautta olo on kuitenki useinmiten vaan ihan vähän pieni. Sellanen kevyt kupla.

Syvimpiin kupliin oon päässy oikeestaan vaan isin kanssa, se on kai samaa aikaa jonkin sortin subspace. Kun Isi tökkii oikeita nappuloita, niin putoan tosi syvälle kuplaan ja saatan ihan sekunneissa yhtäkkiä ollakin vauva, enkä osaa puhua tai toimia itse. Huolenpito ja sen osoittaminen on mulle sellanen, mikä laukaisee näitä salama kuplia. En osaa sanoa miten se tehdään ja miten sitä voisi harjoitella, koska mulle se on tapahtunut ihan vahingossa. Tärkeintä on olla vaan ja rentoutua. Olla yrittämättä hakea mitään kuplaan. Se tulee, sitten kun sen antaa tulla. (en tiedä onko tästä mitään iloa vastauksen kannalta)

Toinen tapa päästä syvälle pikkus kuplaan mulla on metsät. Se on erilainen kupla ja se on se ihan oma kupla, se mihin ei tarvita isoja tai ketään. Helpoiten toimii se, kun menen metsään vaeltelemaan ihan yksin. Oleellista on olla yksin ja jättää kaikki muu, paitsi se oma pää ja sen sillä asuva pieni, ulkopuolelle. Metsä ja luonto toimii siksi, kun nautin luonnossa olosta ja siitä rauhasta mikä siellä on; helppo mennä omaan pään sisäiseen maailmaan kun ympärillä ei ole hälyä. Jokaiselle toimii varmasti erilaiset paikat ja tilata, mutta sellanen olis hyvä missä pystyy olemaan ihan vaan itsensä kanssa ja kuuntelemaan niitä omia olo tilojaan. Sieltä se pikkus olokin löytyy, kun sitä pääsee kuuntelemaan. Kun oppii löytämään sen silloin, kun ympärillä oleva häly on poissa niin sen ääni vahvistuu ja pikkuhiljaa on helpompi ja helpompi päästä pikkuis -tilaan myös kaikenlaisen hälinän keskellä.""

""Jonkun on vaikeaa päästä pois kuplasta ja toisen on vaikeaa päästä kuplaan. Nämä ei ole mitenkään kummallisia probleemia pikkuisten keskuudessa, sillä me kaikki koetaan näitä tilanteita joskus. Eniten se ehkä on kiinni mielikuvituksesta ja vapaudesta. Muistutan myös, että pikkuiskupla on jokaisella meillä yksilöllinen ja kasvaa ajan kanssa. Ei kannata ottaa liikaa hermostuksia siitä, jos ei heti pääsee johonkin Littlespace2000 -tilaan. (Huomatkaa kevyt viittaus: Nimbus2000, ei kaikilla tarvitse olla uusinta ja hienointa luutaa...)

Omalla kohdallani tärkein ahaa- elämyksen hetki on tullut silloin, kun tajusin että miksi oikeastaan olen pikkuinen tai tykkään lapsekkuudesta. Sen ahaa- elämyksen jälkeen olen aika helposti löytänyt pienen minäni aina kun niin haluan. Minä siis suosittelen pohtimaan omaa pientä puolta ja sitä, miksi haluaa olla pieni? Mikä kaikki siinä on sellaista, johon on tykästynyt?

Pikkuiskuplaan voi päästä tavoilla, jotka esim. ruokkivat sisäistä lasta positiivisesti. Jostain lemppari asiasta voi tehdä oman pikkuis -intohimon. Itse olen aina tykännyt visuaalisista asioista ja vaikka en edes ole mikään pro piirtäjä niin nautin kuvallisesta ilmaisusta. Näin ollen olen tehnyt tuosta lempparista juuri pikkuis -intohimon. Pieni minä rakastaa värityskirjoja ja tarroja, niiden sommittelua kortteihin ja kuviin. Kaikki askartelu on myös yksi lempipuuhani pikkuisena, vaikka en aloittaessa tietäisi edes mitä olen väkertämässä. Näistä tulee pieni olo melkein saman tien.

Vaikka itsekseen leikkiminen ja yksinään pohtiminen ovat tärkeitä, en unohtaisi sosiaalista vahvistamista. Nimittäin se tunne kun joku muu on mukana pikkuisen elämässä. Se joku voi olla pikkuiskaveri, jonka kanssa yllytetään toista tekemään jotain hömppää. Tai se voi olla oma iso, jonka hermoja saa testata vaikkapa kutitus hyökkäyksillä! Nimittäin niinkin helppo asia kuin vuorovaikutus, on monille pikkuisille hyvin selkeä pikkuiskupla- nappi. Suosittelen itsekseen etsimisen lisäksi siis vahvasti verkostoitumista! Etsi muita pieniä, hae uusia tuttavuuksia, tutustu omiin paikallisiin piireihin tai toisen kaupungin kavereihin. Tutustuttuasi lähde vaikka yökylään. Ei ole parempaa kuin pikkuiskaveri, jolla on vaikkapa samat lempivärit, karkkimaku tai lelut!""

Kurkkaa Kerhohuone - tagin takaa juttu pikkuiskupla- listasta. Saatat saada vinkkejä!
Aloita vaikkapa oma lista johonkin hauskaan vihkoon tai isolle pahville: kerää askartelemalla, piirtämällä ja kirjoittamalla tai ihan vaan sotkemalla, ne kaikki asiat mistä pikkuisena tykkäät?!