Mitä tehdä silloin, kun pieni kokee joutuvansa olemaan väärässä paikassa, ollessaan erossa isosta?
Miten etäsuhde tai erillään olo vaikuttaa Cg/l- suhteeseen? Voiko etänä olla pieni ja iso?
Kuka etäsuhteessa vahtii, syökö pikkuinen porkkanaa vai tikkaria?
Näitä mainittuja ja monia muita ajatuksia on kulunut vuosi ollut aivan pullollaan. Vallitsevat poikkeustilanteet ja monien tuttujen sosiaalisten rutiinien muutokset, herättävätkin varmasti kaikissa meissä uusia ja ihmeellisiä tunteita. Pikkuneuvolassa vuosi on ollut jokseenkin hiljainen. Blogin tuotantoon osallistuvalla henkilökunnalla kun valitettavasti on myös blogin tuotannon lisäksi ne omat arkikiireet..
Näin vuoden loppua kohti on pohdittu hieman kulunutta vuotta ja sen tuomia uusia tuulia. Poikkeustilanne on tuonut muutoksia monen sosiaaliseen ja tavanomaiseen elämään. Siksipä on aiheellista myös pohtia, miten vuoden kulku on ehkä vaikuttanut meidän, Isojen ja pikkuisten elämään? Vuoden alkupuolella, neuvolan omat pienet pohtivat suhteidensa tilannetta ja alkavien poikkeusolojen vaikutusta niihin. Näin nuo vuoden alun muutokset ovat vaikuttaneet:
“”Kun ei Isin kanssa voida nyt nähdä säännöllisesti on otettu käyttöön päiväohjelma taktiikka, jonka tarkoitus on auttaa tätä pikkusta pysymään säännöllisessä arjessa kiinni. Erityisesti nyt poikkeavina aikoina tämä on hyödyksi, koska tämän, kuten usean muunkin pienen päätä sekoittaa helposti epäsäännöllisyys ja normaalista poikkeavat olot.
Käytännössä tämä päiväohjelma toteutuu niin, että normaalistikin pienellä on säännölliset nukkumaanmenoajat, kohtalaisen säännölliset ruokailuajat ja lisäksi isille ilmoitetaan, kun vitamiinit on otettu ja jumpat on tehty. Normaaliin lisänä on nyt käytössä ja kokeilussa se, että vapaapäivinä pieni ilmoittaa isille edellispäivänä asiat, jotka täytyisi, haluaisi ja olisi hyvä tehdä, isi laittaa ne asiat järjestykseen ja ilmoittaa suurpiirteisen aikataulun. Pieni on iloinen ja tyytyväinen kun voi sitten tätä aikataulua noudattaa ja kertoa ylpeänä isille kun asiat on suoritettu. Isin voi etänä vastata sydänsilmä- hymiöllä tai “hyvä tyttö” ja se riittää siihen, että Pieni kokee tulevansa huomioiduksi ja huolehdituksi.
Tämä pieni on taipuvainen siihen, ettei saa mitään aikaan, jos se on kiinni siitä, että itse pitää hoitaa, kun on kyse vapaapäivistä siis. Pieni jää haaveilemaan ja pohtimaan kaikkea sitä, mitä voisi, haluaisi ja pitäisi tehdä ja kaikki jää tekemättä, koska tulee ahdistus, että on liian monta asiaa.””
“”Isi on ollut etätöissä kotona ja silloin siellä ei voi olla yötä. (Joo, isi on salainen agentti!) Normaalisti isin luona on saanut olla yökylässä silloinkin kun on työpäivä, koska ne työt ei ole tullut kotiin. Tämä on muuttanut kaikkea tosi paljon. Pieni puoli oireilee esimerkiksi huomion puutteesta, rutiinien ja struktuurin lipsumisesta, kun aikataulut hajoaa ym. Meillä on muutenkin menossa suhteen rakentamisvaihe, isi opettelee olemaan isi, joten pienen on pitänyt sopeutua siihen, että nyt on välillä pärjättävä yksin ja todella opittava tottelemaan sääntöjä. (Se on kauhean vaikeaa kun unohtaa aina jotain..)
Minulla on päivärytmin säännöt heräämisen ym. kanssa, sekä herkkupäivät ja asioihin tulee kysyä lupa ensin. Näiden kaikkien muistaminen on vaan tosi hankalaa, koska pieni minä on hajamielinen välillä. Joskus taas tekee mieli kiukutella tahallaan, koska silloin isiltä saa huomiota enemmän. Isi koittaa pallotella arkirytmin ja pienen kanssa, sekin on välillä varmasti isille haastavaa? Ja siksi omaa isoa pitää muistaa kehua ja kannustaa!””
⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻⸻
Etäsuhteen vaikeus tai vaivattomuus?
Pieni ei voi arjessa välttämättä olla 24/7 pieni, mutta monesti erilaisissa Ison ja pienen suhteessa dynamiikka on osa arkea ja läsnä jatkuvasti. Tuolloin, kuten aiemmissa esimerkeissä kuvattuna, monet käytännön järjestelyt ja rutiinit voivat muuttua tilanteessa, jossa pikkuisen pitää pärjätä enemmän yksinään. Tottakai pienille se ihanteellisin ja paras vaihtoehto olisi, että iso asuisi saman katon alla ja avoin syli olisi aina tarjolla. Tuo ei aina kuitenkaan syystä tai toisesta ole mahdollista. On esim. etäsuhteita ja tilanteita, joissa jopa etäsuhteestakin voi tulla muutoksien kautta yhä etäisempi.
Tämän vuoden aikana maailmaan on vaikuttanut laajasti se yksi poikkeustilanne, joka on monin tavoin vaikuttanut ihan arkiseenkin elämään. Arkeen ja päivittäiseen eloon vaikuttavat olosuhteet muuttavat myös mahdollisesti ihmissuhdettakin, joko suuntaan tai toiseen. Tämä muutosten ilmaantuminen luo varmasti uusia kuvioita aiemmin rakennettuihin suhteisiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tapahtumia vähennetään tai jopa lopetetaan täysin, matkustaminen on ollut nyt epäsuotavaa ja elämäntavatkin ehkä muuttuvat, jos töitä tuodaan kotiin jne.
Ison ja pienen suhteeseen nähden monet muutokset voivat olla suuria. Molemmat saattavat painia oman stressin, kiireen tai muun keskellä ja se näkyy kummankin käytöksessä usein melko suorasti. Pikkuinen voi oirehtia hellyyden kaipuusta ja ikävästä. Ikävä vaivaa samoin ehkä isoa, joka yrittää jakautua arjessaan tasaisesti kaikkeen. Sanomattakin selvää on, että suhde kohtaa monenlaisia uusia asioita, joiden järjestäminen vie aikaa.
Toisaalta etäsuhteen tai kaukana olemisen hyviä puolia pienille on mm. se, että nyt saa toteuttaa itseään ja pikkuista elämää ihan omassa rauhassa. (Tottelemattomat kakarat tietää mitä tuo tarkoittaa..). Myös erillään asumisessa on se etu, että isokin saa omaa tilaa ja rauhaa, siis aikaa jolloin ei tarvitse odottaa koska glitter- pommi räjähtää kahvipöydälle tai milloin seuraavaksi astuu vahingossa pikkuisen pehmon hännän päälle. Vaikeampi tilanteesta tulee silloin, jos toiveet ja käytännöt eivät ole hallinnassa tai niistä ei ole keskusteltu tarpeeksi. Tuossa tilanteessa syntyykin siis väistämättä oireilua ja esim. pikkuinen voi kokea ikävän tuskaa, kun ei saakaan heti mitä haluaa ja ei pysty sopeutumaan tilanteeseen.
Kuka sitten etäsuhteessa vahtii pikkuista? Ihan yhtälailla silloin tuo vahti on iso, mutta pienelle voi tulla uusi vastuu totella ja olla varmistetusti luottamuksen arvoinen. Tämä kannattaa pienelle opettaa ja esitellä jotenkin motivoivasti. Pikkuisille usein on tärkeää, että hyvä käytös palkitaan jotenkin. Toisille se palkinto on jo suora mielihyvä pelkästään siitä, kun saa olla kiltti pikkuinen ja toiset taas tarvitsevat vahvaa motivointia ollakseen juuri sitä. Kullekin pienelle toimii erilaiset asiat. Monille tämä vanhanaikaiseksi koettu kasvatuksen ajatusketju: kiristys, uhkailu ja lahjonta - onkin varmasti melko tuttu käytäntö.
Näinä aikoina paljonkin muuttuvissa tilanteissa suhteen käytäntöjen toimivuudesta ja mahdollisista muutoksista kannattaa keskustella. Muutokset kun voivat tuoda uusia ajatuksia kummankin osapuolen tarpeista. Ison ja pikkuisen suhteesta keskustelu on tärkeää ja siinä muistaa ottaa huomioon myös pikkuisen ymmärrys. Asioista olisi siis hyvä puhua tottakai ensin aikuisesti ja sen jälkeen olisi hyvä huolehtia, että pikkuinen myös omassa headspace tilassaan ymmärtää vallitsevan tilanteen ja muutokset. Tuo keskustelu on toki hyvin omalaatuista käydä kahdesti, mutta se voi mahdollisesti auttaa pienen mieltä ymmärtämään tilannetta paremmin. Tästä moni ehkä tunnistaakin sen, miten jostain asioista puhuminen on hyvin eri asia aikuisesti keskustellen, kuin sitten selittää asioita toiselle, jonka mieli vaeltaa esim. noin nelivuotiaan hattara maailmassa.
Oletko sinä kokenut tämän maailmaa hallitsevan tilanteen vaikuttavan jotenkin omaan arkeen tai suhteeseen? Mitkä olisivat omat vinkkisi kanssa kärsijöille? Kommentoi vapaasti täällä blogissa tai tule juttelemaan aiheesta lisää Pikkuneuvolan omalle discord -servulle. Klikkaa itsesi sisään tästä linkistä: Pikkuneuvolan Discord aula
Miten etäsuhde tai muutoksen myötä kaukana olo siis voisi toimia?
Ensinnäkin: Molemmat, jutelkaa toisillenne ja keskustelkaa siitä mitä nyt tarvitaan? Kertokaa rehellisesti toiselle arjesta jos sukka on mytyssä tai aamukahvi kitkerää...
- AIKA!
Isollekin pitää antaa välillä rauhaa, moni pieni toki kaipaa jatkuvaa huomiota, mutta iso ei ehkä etänä ehdi olemaan läsnä niin paljon ja usein. Pikkuisella on hyvä olla aina jotain itsenäistä tekemistä silloin kun iso ei ehdi jutella. Tämä helpottaa myös viesti tulvien tarvetta, kun pienellä on sitä jotain mihin keskittyä.
- KOMMUNIKOINTI!
On hyvä tehdä selväksi että, vaikka iso ei voikaan vastata heti ja aina niin pikkuisen on sallittua kyllä laittaa kaikenlaisia viestejä pitkin päivää. Isohan voi työpäivän ajaksi laittaa puhelimen äänettömälle tai viestien ilmoitukset pois päältä ja kuitata viestitulvan sitten kun ehtii. (Iso voisi myös laittaa kiire vastaus -hymiöitä välillä, näin pieni tietää että olet yhä olemassa!)
- YMMÄRRYS!
Pikkuiselle kannattaa ja tuleekin mielellään selittää, erilaisen tilanteen syyt ja seuraukset. Miksi ei saa jotain tai ei ehdi nyt yökylään? Mitä sen sijaan voisi tehdä ja miten voisi viettää yhdessä aikaa etänäkin? Ison kannattaa muistaa kiinnittää huomiota siihen, milloin keskustelee toisen aikuisen puolen ja milloin pikkuisen pään kanssa.
- KONTAKTI!
Aikana, jolloin fyysiset tapaamiset ei ole mahdollisia, molemmilla jää se kosketuksen kautta saatu hyväksyntä vähiin. Joten: silloin kun näette, huolehtikaa, että molempien hali- akkuja ladataan ja saatte tarvitun fyysisen kontaktin! Ison kannattaa vahvistaa pienelle hyväksynnän tunnetta useasti, esim. viestien kautta, jotta pieni huomaa olevansa haluttu, hyväksytty ja rakastettu. Tätä kannattaa jankata pienelle ihan joka päivä. (Pienet ovat hyviä unohtamaan nämä, silloin kun tunteet ottaa vallan ja ikävä syö, niinkuin hiiri piparkakkutalon nurkkaa..)
- YHTEYDENPITO!
On siis suuri osa arkea, etänäkin. Vaikka olisi kova kiire, eikä ehdi jatkuvasti vastailla niin pienet viestit, kuvat ym. lisäävät varmasti molempien päivään iloa. Ison kannattaa ajoittain tarkistaa pienen hyvinvointia ja pikkuinen taas voi panostaa juttuihin, joilla piristää omaa isoa. (Isot huom: viesti tulvat tarkoittavat sitä, että sinua kaivataan, pikkuisesi haluaa huomiota!)
- LUOTTAMUS!
Molempien tulisi pystyä luottamaan toisiinsa. Jos on säännöt, niitä totellaan ja jos pienelle luvataan jotain se lupaus pidetään. Mikäli tämä ei jostain syystä onnistu niin se perustellaan miksi ja pohditaan toinen tapa tai toteutus. Kummankaan ei kannata ryhtyä siihen, mitä ei oman arjen keskellä voi luvata ja noudattaa. Ison olisi hyvä kehittää jokin varmistus keino, etenkin jos pikkuisella on noudatettavia sääntöjä. Mistä sinä tiedät että pieni tottelee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä tuumasit tästä?