Sääntöjä, sääntöjä, sääntöjä! Osa 1

 Onko sinullakin joskus käynyt mielessä ne paljon pohditut kysymykset? 

Siis ne, jotka tulee mieleen jokaiselle oman pikkuisen kanssa ensimmäistä kertaa tutustuvalle? Jos on, niin ei hätää:
Pikkuneuvolan väki keräsi aiheeseen hiukan täydentäviä vastauksia!

Miksi pikkuiselle täytyy tehdä niin paljon sääntöjä?
Olenko huono Iso jos en osaa määräillä? Mihin sääntöjä ja sopimuksia tarvitaan? Miksi oma pikkuiseni on niin vaativa? 
Ensimmäisenä pikkuisista ja säännöistä saattaa monelle tulla mieleen, että se on hankalaa ja "ei ne niitä noudata kuitenkaan..." Miksi siis vaivata päätään keksimään kymmeniä sääntöjä, saatika valvomaan niitä? Vastaus on yksinkertainen: koska säännöt ovat yksi luottamuksen perusta pikkuisten kanssa. Miksi luottamus sitten on tärkeää? Siksi että pikkuinen voi olla oma itsensä ja niin pieni kuin haluaa, seurassasi tai ilman.

Miksi siis pikkuisille pitää olla sääntöjä?
Tämä on vähän samanlainen kysymys kuin että miksi maailmassa pitää olla laki ym.? Tottakai siksi, että kaikilla olisi turvallinen olo. Miksi siis pikkuisen nukkumaanmenoa, hampaiden pesua ja ties mitä, valvotaan säännöillä? Jos keksit yhdenkin syyn niin onnea: olet Caregiver- ainesta!

Dynamiikka luo sääntöjä ja toisin päin...
Ennen mainittuihin kysymyksiin vastaamista on tottakai tarpeellisempaa määrittää suhteen laatua ja keskustella sen pohjalla olevasta dynamiikasta. On aivan helposti ymmärrettävää, että sääntöjä ja muita lähtökohtia ei voida määrittää ennen kuin on pohdittu millaisella dynamiikalla suhdetta lähdetään rakentamaan. Nimittäin näitä sääntöjen teon syitä ja tarkoitusperiä löytyy paljonkin, sitten kun dynamiikka on selvillä ja yhteisesti sovittu.

• Esim 1. D/s -suhde, jossa toinen osapuoli ottaa dominoivan ja toinen taas alistuvan roolin. Tällaisessa suhteessa jonkin säännön perimmäinen syy voi olla ihan vaan: "koska mä voin". Olipa sääntönä sitten kielto, rangaistus tai palkinto hyvästä käytöksestä - sen saa, koska yhteisellä sopimuksella on päätetty että pikkuisen tulee totella omaa Isoa ja tämän päätöksiä.

• Esim 2. Suhde S/m -dynamiikalla, jossa alistuva osapuoli saa mielihyvää esim. kivusta ja alistava taas sen tuottamisesta. Tässä tilanteessa dynamiikka voi määrittää vahvasti sääntöjä, esimerkiksi että millaisesta teosta saa / joutuu tekemään ja mitä? Ja tietenkin, joissain tapauksissa sen rangaistuksen on oltava mahdollisen mälsä juttu, eikä mitään kivaa.
  
  

Molemmissa tapauksissa voi olla sääntö: EI herkkuja arkipäivinä.  
Tuollaisella säännöllä pyritään esim. terveellisempiin elämäntapoihin. Syy sille, miksi näitä sääntöjä on, löytyy usein niitä noudattavan pikkuisen omasta päästä. Suhteen molempien osapuolien toiveista. Jollain pikkuisella taas voi olla palkintojärjestelmä, joka kannustaa ihan vaikka arkisissakin asioissa. Kaikkien näiden perustana on siis kuitenkin yksi ja sama: jokin pikkuisen tai hänen isonsa toive ja ajatus, suhteen tai oman hyvän elämän, muodostumisesta.

No sitten päästään siihen mielenkiintoiseen kysymykseen, eli taustaan siitä, MIKSI me pienet haluamme näitä sääntöjä ja MITÄ toivomme niiden takana?
Tähänkin on niin monta vastausta kuin on pieniä ja heidän sääntöjään, kysytään vaikka:

""Toivon ja tarvitsen sääntöjä nukkumaanmenoon ja heräämiseen. Pieni minä ei jostain syystä osaa mennä nukkumaan ilman nukkumaanmenoaikaa, eikä siis iso minäkään pääse ajoissa nukkumaan, koska ne asuu samassa kehossa. Ilman nukkumaanmenoaikaa valvominen venyy ja venyy, koska pieni ei tajua, että pitää nukkua, kun väsyttää. Saatan unohtua tuijottamaan seiniä, vaikka vois ihan yhtä hyvin olla nukkumassa. Kun iso on määrännyt nukkumaanmeno ja heräämis ajat ja huolehtii niiden noudattamisesta, on pienellä minulla sellanen olo, että siitä välitetään ja se tottelee mielellään. Ei se itse ymmärrä, miksi pitää nukkua, kun vois valvoa ja aamulla taas, pitää valvoa, vaikka vois nukkua, mutta isi tietää ja se riittää."" -✶Nimetön tähtönen✶

""Toivon aina sääntöihin, että mm. mun herkkupäiviä valvotaan ja hampaiden pesua. Miksi? Pikkuisena en aina ajattele ihan aikuisimmilla aivojen osillani ja tiedän sortuvani vaikkapa nälkäisenä ollessani kaupassa, hyvinkin äkkiä, vain herkkujen haalimiseen. Ja hammaspesuhan on ehdottoman tärkeää. Pieni minä ei osaa ajatella näitä tai muita terveellisyyksiä samalla tapaa kuin aikuinen ja siksi jonkun, tässä tapauksessa Isin, on valvottava että ne tulee huolehdittua. Yksinkertaista siis, selitys on että pikkuisena sitä menee niin lapselliseen moodiin ettei hahmota sitä, että sipsipussista ja muumi limusta ei lähde nälkä...""
- Nelli

""Toivon ja tarvitsen Isiltä nukkumaanmenoaikoja. Lisäksi kaipaan, että vahditaan oikeanlaista ruokailua etten syö vain leipää. Lisäksi välillä kaipaan sääntöihin liikunnan lisäämistä, varsinkin jos on öitä, kun ei saa nukuttua. On ollut omia sääntöjä, jotka Isi on sitten hyväksynyt ja seurannut. Esimerkiksi, että pikkuinen käy nappaamassa vähintään 3 pokémonia per päivä tai käy hakemassa vähintään oman asuinalueen kaikki pokéstopit tyhjiksi. Kuva todisteita aina paikasta.""
-TEGAMi

Miksi sitten pienet ei osaa huolehtia näitä asioita itse? 

Pikkuinen siis toivoo että joku huolehtii asioista, joita hän ei pikkuispäissään osaa ajatella. Entäpä miksi pikkuinen ei osaa tuollaista huolehtia itse? Miksi pikkuinen ei opettele, muistuta itseään tai käy ostoksilla vain ollessaan aikuinen?

Näihin kysymyksiin on taas niin monta vastausta kuin on pieniäkin. Yksi käy ehkä ostoksilla oman isonsa kanssa ja hupsista vain, ei ollut tarkoitus mutta oikeanlainen seura vie pikkuisen pään mennessään. Toisella taas kaupassa käyminen itsessään on niin sosiaalisesti ahdistava, että siltä haluaa suojautua pienen pään sisään, ikään kuin piiloon. Siinäpä sitä sitten ollaan, pikkuspäissään karkkihyllyllä hakemassa palkintoa, koska selvisi juuri kaupasta elossa.

Ei ole kyse siis siitä että pieni ei osaa, vaan siitä että aivot reagoivat osaamisessa tasoltaan erilailla silloin kun on pikkuispäissään ja leijuu mikä-mikä-maan yllä, Peter Panin seurassa. Tuolloin pikkuisen isoin tuki ja turva on suhdedynamiikalla luodut säännöt ym. ja se pieni pohtiva ääni joka toistaa ison sanat: "Ei karkkia arkipäivänä". Pikkuiselle tukea ja turvaa luo myös ajatus siitä, että vaikka se oma Iso ei olisikaan nyt tässä ja paikalla, niin hän välittää ja häneltä on saatu ohjeet miten tulisi toimia. 

Pikkuiselle on ääri tärkeää tietää, että joku välittää...