"Tekee muuten tuon ihan todella hyvin!" Totesi neuvolan isosisko...
Iso ja Ison iso häpeäpilkku, seksuaalisuus
Mä olen Iso. Aina oon tykänny huolehtia läheisistä ja kattoa kavereiden perään, mutta Sen Oikean Ison löysin itsestäni nykyisen kumppanini kanssa. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen mun puoliso myönsi, että hänessä elää pikkuinen, eikä mulla kovin montaa hetkeä mennyt, että olin valmis kokeilemaan hoivaajan asemaa. Tai siltä se näytti päällepäin. Oikeasti kävin ja välillä käyn edelleen itseni kanssa kamppailua siitä, onko ok olla Iso.
Miksi se ei olisi ok? No siinäpä se. Isous on täysin okei, all good. Itselleni suurin ongelma on ollut se, että mun Isouteen liittyy vahvasti seksuaalisuus. Minä ja mun pikkuinen ollaan oltu teini-iästä asti yhdessä. Meillä makuuhuoneessa teema on pitkälti ollut nöyryyttäminen ja cnc (consensual non-consent). Molempia kiihottaa ja tyydyttää rajut leikit, joissa minä määrään ja kumppani vikisee. Luonnollisesti nämä jutut sekoittuivat pikkuisuuteen ja Isouteen, ja se pisti miettimään.
Olen joutunut pohtimaan, tekeekö Isous minusta lapsiinsekaantujan. Kiihotunko lapsista ja lasten hyväksikäytöstä?
Haluanko tehdä jotain lapsille? Miksi olen tällainen? Olenko sairas?
Olen viettänyt unettomia öitä näitä kysymyksiä pohtien. Syytellyt itseäni, parjannut itseäni ja jopa vihannut itseäni näiden ajatusten vuoksi. Olen kieltäytynyt välillä niistä yhteisen halun ja nautinnon hetkistä, joita mielessäni kutsuin sairaiksi. Mutta. En minä halua tehdä lapselle mitään. En halua koskaan satuttaa lasta sillä tavalla, mitä me leikitään tapahtuvaksi mun ja mun kumppanin välillä.
Seksuaalisuus on äärimmäisen kaunis asia. Se on koko elämän kestävä matka, eikä itse voi valita, mitä siihen matkaan kuuluu. Mikä kiinnostaa, mikä kiihottaa, ei edes, mikä ällöttää. Mun ja mun kumppanin seksielämä voi olla ulkopuolisen silmiin väkivaltaista, jopa hyväksikäyttöä. Monet perinteisemmistä makuuhuoneasetelmista kiihottuvat voivat pitää meitä outoina ja sairaina. Ei se meitä haittaa, siinäpä pitävät. Me kaksi kuitenkin tiedämme, että tämä on meidän valintamme. Meidän, kahden täysi-ikäisen ihmisen. Se on meidän valintamme samalla tavoin kuin se, että miten meidän asuntomme seinien sisällä eletään muutenkin. Se tuntuu meistä hyvältä ja oikealta, ja on tarjonnut reitin sellaisiin paikkoihin, joista takaisin on palattu joka kerta vahvempina, niin yhdessä kuin yksin.
Niin kauan kuin kyseessä on jokaisen osapuolen oma päätös ja toive, on Isous (ja pikkuisuus) täysin hyväksyttävää. Kun kyseessä on kaksi tai useampia aikuisia ihmisiä, on näiden aikuisten päätös, minkälaista seksiä he harrastavat. Lapseen kajoaminen on aina väärin, vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan lapsen rooliin asettuvan täysi-ikäisen kanssa seksi on okei. On myös hyvä muistaa, että jokaiselle Isolle Isous on eri asioita. Joillekin se on puhtaan seksuaalista ja jotkut eivät halua liittää seksiä ja Isoutta millään tavoilla toisiinsa. Jotkut ovat tiukkoja, jotkut lepsuja. Iso saattaa kasvattaa, opettaa, asettaa sääntöjä, olla piittaamatta omista säännöistään, helliä ja lelliä piloille. Ei ole oikeata tai väärää tapaa olla Iso, on vain erilaisia tapoja. Itseään tutkiskelemalla se oma tapa löytyy kyllä.
Mä olen saanut Isona olemisesta paljon enemmän kuin ikinä uskalsin toivoa. Oon saanut nauraa, hassutella, kasvattaa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Oon saanut puhaltaa pipejä ja kuivata kyyneleitä, oon saanu haleja silloin, kun itselläni on huono olo. Oon saanu kiusata, leikkiä ja toteuttaa omaa seksuaalisuuttani yhdessä sovituissa raameissa, ja se on ihanaa. Mun ja mun puolison kumppanuudesta on tullut vahvaa, rehellistä ja avointa, kun ollaan löydetty ja hyväksytty itsestämme ja toinen toisistamme Isous ja pikkuisuus.
Mulle Isous on mahtavaa ja äärimmäisen merkityksellistä.
Mikään ei merkitse niin paljon kuin se, kun saan suukottaa mun pienen otsaa ja kuiskuttaa, miten paljon mä häntä rakastan.
Ja se, kun mun pikkuinen mutisee unisena, tutti suussa: "Mäkin sua."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä tuumasit tästä?